nyt kaikki asiat vaan päätä painaa,
ja koulu piinaa,
viikonloppusinki vedän vaan viinaa,
ku muuta elämää ei enää oo,
ja tiän etten sua takas saa,
mutku olit mun koko maa,
muuta en koskaa tahtonukkaa,
enkä sua myöskään tahtonu satuttaa,
luulin että oltais oltu yhes kuolemaa saakka,
mut se oli sulle kai liian raskas taakka,
et voinu käsittää mite paljo sua rakastin,
mun sydämmeni salaa sä varastit,
rakastit, käytit ja pois heitit,
se sattu syvälle mun sydämmeen,
jatkoit vaan,
vaikka näit mun sydämmeni särkyneen,
et välittäny,
et ees selittäny,
miks mulle tän teit,
ku eka sydämmeni veit,
aluks se tuntu pahalta,
kaikki tuntu vaan niin kovalta,
aivanku maailma olis kaatunu suoraa mun niskaan,
kaikki se paska,
mitä oon joutunu kokemaan,
aivanku sokeena luotu vaa kulkemaa,
ne mieleeni taas palaa,
rakastan sua edellee salaa,
mutta ei se sua liikuta,
miks sä ees välittäisit,
jos sä ees tän kerran käsittäsit,
yrittäsiit kuunnella,
ei niitä asioita tarvi muunnella,
ne on tapahtunu ja sillä selvä,
mulla melkeen lentää lerva,
ku oon nii kovii joutunu kokeen,
ja kulkeen täys sokeen,
joskus jaettii kaikki aina pokeen,
mut tuskin enää ikinä nii tulee tapahtuu,
sä oot mut unohtanu,
pyyhkiny mielestäs,
heittäny menee ku jonku roskan,
poistanu mielestäs kaiken moskan,
mulle riitti nyt,
vaikka sua rakastan,
en sun perää enää juokse.