Äitin pikku Juntti päätti olla hieman säpäkkä tänään ja pääsi ajolenkillä irti (Eikä ikinä ollakkaan mönkijää nähty...). Juoksi vesitorninmäkehen ja hätä kädes tietysti menin peräs. Aluksi ajattelin jotta kyllä son johonki pysähtyny odottamaan niinku yleensä jossei kotiapäin lähäre. No pysähtyny oli mutta pakosta. Oli vissiin säikähtäny jotaki muutaki ku oli painellu louhikkomettähän ja jääny kiinni. Hieman syrän pomppas kurkkuhun ku näin sen siellä. "eikä! sillon aiva varmana jalaka poikki!" . Luojan kiitos soli kunnos. valjaat oli lähteny päältä ku kärryt oli jääny puun ja ison kiven välihin kiinni. Ohja oli jääny kärryjen ja kiven väliin puristuksiin niin Juntti oli sitte jumis. Ihan rauhas seisoo ku irrotin sitä. Sitte vaan peljätä mistä taluta sen pois ettei siinä vaihees mee kinttu poikki. Tielle päästiin ja herra nyppäs pään alaha ja alakoo nyppiä jäisiä heinänkorsia jokka törrötti lumen läpi! Siis käsittämätöntä! Moni koni olis paniikis ku on ollu jumis ja tää yrittää alakaa syömähän niinku mitään ei olis tapahtunu! oikian takasen bootsi oli menny hajalle ja vasemman takasen hivari oli hukas. Taluttelin kotia (reippaasti neljällä jalalla, korvat hörös, kävelevää Junttia. Näytin itte klenkkaavana enemmän itteni telonehelta. Polovet ei oikeen tykänny juoksemisesta x( ). Vasemmas takases oli pieni naarmu ja sitä kuumotti kovasti. lyöny varmahan johonki, mutta kosketusarka ei ollu. laitoon lumipussin kylmäämähän, hoidin Juntin muuten ja jätin karsinaan syömähän päiväheiniä. Haettihin isän (tuli vaihtamahan autoa ku kävi mun mesellä johonaki), sen kaverin Jukan ja tallin isäntä- Arin kans kärryt mettästä. Valjaat oli aiva ehjät eikä kärrykkää ollu kieros!
Oli sitte pakko lähtiä käymähän tänne töihin. Päästin Juntin pihalle ku näytti olevan ok, ja ajattelin jotta parempi jotta pääsöö vähä liikkumahan niin veri kiertää jalas eikä turpoaasi niin hirviästi. Lumipussin otin irti ku se ei olis kumminkaan pysyny tarhas ja olis telonu ittensä lerpattavahan pinteliin vielä. Hinkkasin jalakaa lumella.
Nyt sitte lähärenki kattomahan miltä näyttää. Son varmahan ihan limppu. Täytyy kylymätä nyt hydin ja aamulla uusiksi ja kattoa miltä näyttää... Toivon mukaan alakaa näyttää jotta paranoo, niin ei tarttis alakaaa röntgenihin kyytätä. Ny viikonloppuna ei auta päivystävälle soittaa ku ei se saisi tutkittua sen paremmin. Varmahan kylymätä käskis...
No peukut pystys... Kyllä äitin kulta taas säikäytti pahanpäivääsesti (son mun iso karvaanen vauva). Olin sille samahan aikahan vähä kiukus ja NIIN huolissani =( Kyllä lapsista on murhetta, oli ne sitte karvaasia tai vähä karvattomampia x-/