Kesällä tulee 10-vuotta siitä kun ensimmäisen kerran näin Veskun, Susan, Merin, Henrin ja Juuson. Kun menimme äitin kanssa tutustumaan uuten kesäkoti paikkaan, kun vanhassa lopetimme syystä ja toisesta. Olin vahvasti sitä mieltä ettei sen mukavampaa kesäkoti paikkaa löydy mitä entinen oli. En olisi halunnut aloittaa Veskun ja muitten luona. Mutta nytten kun miettii siitä on tosiaan se 10- vuotta kun nämä rakkaat ihmiset olen nähnyt, etten kyllä kadu enää sitä päivää kun aloitin Tuusmäessä käymisen. Niin vaan vuodet vierivät ja minä vietin suurimman osan kesästä Tuusmäessä. Oikeasti saimme olla VAIN 2-viikkoa, mutta kyllähän tuo minulta aina kuukaudeksi vähintään venähti, josksu jopa olin kaksi kuukautta yhtä kyytiä. Yhtenä kesänäkin piti lähteä kotia kun syntymäpäivät tuli vastaan. No mutta, enhän minä Tuusmäestä poistunut ennenkun olin viettänyt syntymäpäiviäni rakkaiden ihmisten luona. Tuusmäessä olessani olen saanut ilon tutustua uusiin ihmisiin joista suurimmasta osasta on minulle tullut tärkeitä, vaikka niitä en nyt ihan joka päivä nääkkään. Ja Vesku oli minulle 7- vuotta isä hahmo, nytten kun mietin näin hautajaisten jälkeen, niin ei minulla ole enää isää. Veskusta tuli minulle todella tärkeä, se kuunteli ja kannusti minua jatkamaan elämää josta olen TODELLA kiitollinen Veskulle. Nytten Vesku ei ole enää minua kannustamassa, mutta toivon että hän suojelee minua kaikelta. Tuntuu pahalta kun jouduin JO tässä välissä jättämään hyvästit Veskulle ja Merille. Merin kanssa olin kavereita pitkän aikaa. Minulle kun kerrottiin 24.2.09, että Tuusmäen talo palaa ja Vesku ja Meri on sisällä olin vaan ettei tämä ole totta, tää on unta. Kotia kun pääsin koulupäivän jälkeen luin netistä tulipalosta ja totta se oli.. Nyt se on todellista minulla ei ole isää enää, vaikka oma isä elääkin. On vaikea uskoa että kaksi läheistä ihmistä on poissa ja 10-vuotta ollut "omakoti" on palanut maan tasalle niin elämä tuntuu aivan oudolta! Jään kaipaamaan TODELLA paljon ainakin Veskua! Lepää rauhassa Vesku rakas! :'(
