IRC-Galleria

En tajunnut miten katoavaista olla saattaa
nää yhteiset hetket, jotka jäivät vähiin.
Mutta silti kaikest huolimatta mä niin toivon,
et mä voisin sanoo sulle jotain,
millä saisin korjattua elämäni suurimman mokan.
Kun mä päästin sut menemään, sä lähdit kävelemään,
enkä pysty näkemään sua ehkä koskaan enää.

Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa.

Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosirakkautta. Koska tosirakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa.

tää paha olo välil toviks katoo unist
mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
sit tekee mieli vitu niskas vääntää paskaks
tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
oon hukas ku niskaa pelkkää kuraa enää luvas
ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaan
tää vitu raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
tartun kynää ja puran mun tunteit
tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei

Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy,
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa.

kuhan laitan faktoi pöytää
on vaa vaikee olla samaan aikaan paras ja nöyrä
mut mä teen parhaani
voisit säki tehä
tai jos et pysty parempaan voisit lopettaa ehkä
eks vaa eiköhän me olla samaa mieltä
tai jos et muuta keksi
voit ottaa vai mallii meiltä

Lyhyesti mun asiat on täydellisesti,
ja mä toivon vaan että tää jatkuis ikuisesti.
On mul ongelmiiki, mut hei, ei ne oo jäämäs,
sanoin et ei vois mennä paremmin mut olin vääräs.

Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta

Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää et olin ite mun pahin vihollinen.

niist saa hymyn huuleen pimein iltoin
muistot, ne on ku veitsen viiltoi
pienet jäljet tuo kaikki muistot menneest
niinku viime kesäst siit ajast letkeest
mut syksy tuli ja arkeen paluu
kyynel mun poskee pitkin alas valu

Askeleet painaa ja olo on vakava
katse ei pala enää sekin on jo vakava
mitä takana mä näänkään tapahtuvan
sen mä haluun heti unohtaa
enkä vanhaan palata
luulis jo helppaava
mä oon niin väsyny
ei jaksa enää valvoo miten täs on näin käyny
eksyny radalta
astelen yksinäni
pettyny samalla itteeni niinku säki