IRC-Galleria

ystävälle
Muistatko kun tavattiin?
Sinä siinä hymyilemässä.
Sanojasi kuuntelin, hymyilin,
ymmärsin,
sydämeeni pesän teit.
Olet jokaisessa
päivässäni,
elämäni virrassa kuljet.
Sateenkaarenpää
sinä olet,
auringonpaiste, päivänkakkara,
kuva kun silmäni suljen.
Ystävyys. Ikuinen.
sinua unohda en!
tämä on tidus sinulle........

Joskus olen vain niin väsynyt.
En jaksaisi edes pukeutua,
kulkea matkaa
tunkkaiseen keittiööni.

Kai tällaisiakin päiviä on oltava.

Kofeiinin voimalla kuljen
aamusta myöhään yöhön,
tai toisinpäin.

Aina ei jaksa. Ymmärräthän sen?
Joskus, ei aina.>

Joskus on parempi
palata samaa polkua
takaisin,
astua omiin jälkiinsä,
ajatella samat ajatukset
uudelleen.
Elämä satuttaa,
hymyilee aurinko ohikulkiessaan.
Kohdataan taas,
kun sanot ettet jaksa.
Minä pidän kyllä sinut
kiinni tässä elämässä.
Omat jälkesi teet,
niissä kuljet.
Jossakin on risteys,
lupaan sen.
Jaksa siihen saakka.>

Se oli ihan
pienen pieni lupaus
huuliltasi,
teksti puhelimen
näytöllä.

Enkä saanut unta enää
moneen
moneen
yöhön.

Älä unohda minua.>tidus

Sanoillakin
voi satuttaa,
huutomerkeillä
rakastaa,
kuiskauksella
tehdä pahaa.
Sydämeen
jää arpia,
sieluun muistoja
jokaisesta
sanattomasta lauseesta,
ikuisesta hiljaisuudesta.

"Mikä teitä nuoria oikein vaivaa,
tahdotteko tosiaan omaa hautaanne kaivaa??

Emme me vanhemmat teitä huviksemme opasta ja ohjaa,
yritämme oikeasti luoda teille helpomman elämän pohjaa...

Miksi kukaan teistä ei huomaa,
on maailman kaikki viisaudet kokemuksen tuomaa??

En jaksaisi teille enää turhaan apuani syytää,
niinpä koitankin viimeisenä keinonani nätisti pyytää:

seuraavan kerran kun joku sinulle elämänohjeita antaa,
istu alas ja kuuntele, sitten ohjeet omaan elämääsi sopivaksi muuntele...
sillä loppujen lopuksi; sinun täytyy itse elämästäsi vastuu kantaa!
tämä on mun tyttölle>3voi mutkin kirjoita...

Olen tuntenut onnen,rakkauden,
olen tuntenut vihan ja katkeruuden,
olen tuntenut toivon ja epätoivon,
nyt tunnen vain tyhjyyden..>
Olen tuntenut onnen,rakkauden,
olen tuntenut vihan ja katkeruuden,
olen tuntenut toivon ja epätoivon,
nyt tunnen vain tyhjyyden..>

Olet..
aamu johon herään,
päivä jonka elän,
ilta johon nukahdan,
uni jonka näen...
Olet..
hymy joka karehtii huulillani,
kyynel joka vierii poskellani,
ikävä joka polttaa sydäntäni,
onni joka saa minut säteilemään...

Olet ELÄMÄNI.>

Ihmeellinen tämä elämä;
ulkona,
ja sisällä,
kylmää ja koleaa,
uutisetkin syytää maailmalta vain kuolemaa...e
mut yhtäkkiä huomaatkin,
ystävää kaipasi joku toinenkin;
ihminen kohtasi ihmisen,
löysi itselleen sielunsisaren!

Vuosia minä odotin,
halusin vain rakastaa,
odotin sitä suurta ja oikeaa.
Sinä siinä vierelläni,
pelkäävä ja kylmä,
kätesi kädelläni.
Saanko minä sydämen,
puhtaan aidon rakkauden.

Särjetkö sinä jo särjetyn,
suljetko oven,
lasket kaihtimet mielesi ikkunaan.
Minä tahtoisin,
ottaa sinut mukaan,
kovaan maailmaan,
sen kaiken tuskan ja hiljaisen kauneuden jakamaan.

Minä en ole täydellinen,
ei ole kai kukaan,
et sinäkään.
Minulle sinä kuitenkin olisit,
tarkoitus ja turva,
muutakin kuin pelkät onnen kulissit.
Olisit kevään narsissit,
syksyn lehdet.
Olisit se,
mitä minä varjelisin ja suojelisin.
Mitä en koskaan satuttaisi,
ainoastaan rakastaisin. <3