Rapunainen on alkukantaisimmillaan matroona, oman lähipiirinsä emotionaalinen ja moraalinen tukipylväs – ei ainoastaan perheensä huoltaja ja koossapitäjä. Mutta ennen kaikkea rapumaisuus on syvään uponneita perustuntemuksia, joiden alkuperä on lapsen ja äidin suhteessa ja varhaisissa kehitysvaiheissa, jolloin lapsi on vielä vanhemmistaan kokonaan riippuvainen – ja myös haavoittuvainen. Rapunainen sisäistää vanhempiensa arvoja kunhan ensin lapsuuden ja nuoruuden kokemukset sulavat ja muodostavat kasvualustan, jolta hän ponnistaa omaa yksilöllisyyttään kohti. Sen jälkeen hän löytää joko paikkansa helposti ja vaalii niitä perinteitä ja opittuja malleja, jotka olivat hänelle itselleen tärkeitä tai sitten hän kokee myllertävän ja psyykkisesti vaikean sopeutumisvaiheen, joka voi koetella myös lähimmäisiä. Herkät ihmiset ovat aina niitä, joita vähäisetkin loukkaukset tai omanarvontunteen mitätöinti voi haavoittaa syvästi ja minuus reagoi tähän suojautumalla omaan maailmaansa, jossa se voi säilyä eheänä – mutta rajallisena. Rapunaisen ongelma voi olla siinä, että hän rajaa itseään liikaa tai luottaa liiaksi vanhemmilta perittyihin arvoihin, jotka voivat jättää hänet muuttuvassa maailmassa hitaaksi liikkujaksi. Mutta sen sijaan hän on myötäelävä olento, ymmärtävä, täysin henkilökohtainen reaktioissaan ja tunteissaan, jotka toimivat tuntosarvina suhteessa ulkomaailmaan ja ihmisiin.
Miehelle ei myöskään Rapunainen ole helppo ymmärtää. Hän voi olla rationaalisen miehen kiehtova, mutta vaikeaselkoinen vastakohta. Häntä ei voi ymmärtää oikaisemalla järjellä kaikkea. Hän kieltäytyy olemasta täysin looginen, ennakoitavissa tai kontrolloitavissa. Juuri kun mies luulee tuntevansa hänet, hän avaa uuden tason itsestään, mielikuvien, muistojen tai vahvojen tunteiden sävyttämän maailman, jonne parisuhde uppoaa. Hän voi ulkoisesti olla mitä kelvollisin, tunnollisin äiti ja perheenhuoltaja, joka pitää kotia siistinä ja tarjoaa lapsilleen idyllisen kodin. Turvallisuutta hakien hän voi joutua kelaamaan oman lapsuutensa kielteisiä tuntoja ja haluaa ehdottomasti välttää ne virheet, joita hänen vanhempansa tekivät hänen kasvatuksessaan. Koska hän on psyykkinen naistyyppi, hän ymmärtää itseään joskus luontaisella ihmistuntijan tasolla ja oivaltaa lapsistaan paljon, joka tuottaa hänelle sisäistä iloa.