IRC-Galleria

Eilinen ja edellispäiväinen olivat mielenkiintoisia. Varsinkin ne yölliset Yrsan pyöritykset. Siinä ne oli, osa mun parhaista ystävistä, kertomassa asioista, joita en ollut osannut edes arvailla. Teksti oli aivan erilaista kuin päivänvalossa. Olen joutunut miettimään asioita täysin uudelta kannalta ja katsomaan heitä ainakin hieman erilaisin silmin kuin aikaisemmin. Tiedän heistä paljon, mutta yhtä paljon on vielä kertomatta. Olen utelias ihminen ja haluan tietää kaiken, mutta jokaisella on omat salaisuutensa. Salaisuudet, joita ei kerrota auringonvalossa, eikä välttämättä ikinä. Itsellänikin tietenkin sellaisia on, enemmän tai vähemmän tärkeitä, mutta jälleen yksi vähemmän. Ja jollain tasolla olen iloinen, että uskalsin kertoa, uskalsin avata kuortani hieman enemmän rakkailleni. Uskalsin päästää heidät askelta lähemmäs paljasta sisintäni.

Ehkä joskus koittaa päivä, kun välillämme ei enää ole yhtäkään salaisuutta. Sitä odotellessa aion kuitenkin tsempata itseäni olemaan entistä parempi ja entistä luotettavampi ystävä, johon jokainen uskaltaisi nojata. Toivon voivani kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jolle ystävät voisivat kertoa mitä vain, joko auringon tai sitten kuun valossa. Mitä vain ja sen suurempia ajattelematta, että ymmärränkö mitä he haluavat sanoa.

Sillä minä tahdon ja aion ymmärtää.