Hö. Tällane vanhoje (taino, vanhoje ja vanhoje) kuvie selailu pitäs lopettaa kokonaa. Toisaalt tulee nii hyvii muistoi mielee ja toisaalt vaa rupee vituttaa ja ottaa päähä ku ne ajat on oikeesti OHI. Ei sitä vaa haluis myöntää itellee, et näin ne piirit vaihtuu...en vaa ois ikin uskonu. Jos saisin elää ees muutaman päivän, muutaman hetken meinneisyydest uudellee nii.. seki riittäis. Oon mä tyytyväinen tänki hetkise tilanteesee todellaki, mut joltai osin on ihan _järkyttävä_ ikävä vanhoi hyvii aikoi. Ja vaik en niit aikoi takas saiskaa nii..sais edes takas ne kaverit, joitte kans sillo oli. Mä voisin nimetä tähän saman tien ties kui mont tyyppii joit mul on nii kova ikävä et voisin kuolla..
Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
Se on ain vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä
Mä vihaan hyvästejä, vihaan sitä ajatusta
sitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan
eikä kokoonnuta kallioille tavan mukaan
Kaikkien kanssa tietty sovittu et soitellaan
mut oikeestaa harvoi niist tuntee enää ollenkaan
Ne vanhat pihat on vaan muistona sun pään sisäl
hyvin todennäkösesti et koskaan enää nää niitä
En tiedä kelaaks kukaan muu ees tällä lailla
mut mun mielest lähteminen on vaan aina jännä paikka
Toivon et viel törmätään mut sanon kaiken varalt
hyvästi..