IRC-Galleria

Huomenna asuntoesittely! kämppä näyttää kuvissa tosi hienolta! :D ja hinta on enemmän ku kohtuullinen, joten innolla odotan huomista.

Mul on hiirvee ikävä pr-hommii.. pitäs yks hakemus laittaa sisää, mutku tarvin siihe jonku hyvän, edustavan kuvan, ja sitä en omista :D joten odotan et jostain sellane kävelee mua vastaan. Jos sielt tärppää ni ou jes, oisin enemmä ku ilone.


oho kello jo hiukan..jso menis unille...

M: voiksä meikata mut ku mä en jaksa?
N: joo hae sun meikit...eikai...
N: ...eik sul muka oo meikkii jo?
M: ei?
N: onpas!
M: no eipäs!
N: jotai ripsarii on?
M: no ei ole!
N: valokynää?
M: no eiiiii!
N: katos tänne päi....

.....

N: jaa...no sä sit vaa oot niin luonnonkaunis. :)

iiiihana niksu<3 :)!!

Kaikki pitää peukkuja Lunalle.. <3

Tää neiti on taistelija, ei helpolla anna periksi, tsemppiä kisu pieni,
kaikki menee vielä hyvin <3

1. Emil on mulle yks rakkaimmista. Jos pitäis päättää, et luovunko siskosta vai kissasta, niin en osais päättää..

2. Yleisesti ottaen kaikki eläimet on mulle erittäin tärkeitä. Joten eläinkokeet vois mun mielestä tehdä paljon mielummin ihmisiin!

3. Mulle peilit on joku pakkomielle. Aina ku on joku heijastava pinta, ni mun on pakko peilata siitä, ees vähän..

4. ..narsistista oon kuitenki kaukana, sillä siihen heijastukseen en ole ollut täysin tyytyväinen vielä koskaan.

5. Toinen pakkomielle mulle on hiukset, niin omat ku muidenki.

6. Isoveli on ollu mun idoli aina, ja on vieläki..vaik ruvettiin "olemaan tekemisissä" vasta muutama vuos sitte, sitä ennen oltiin hyvin etäisiä..

7. En vois kuvitella enää elämää ilman niklasta. En varmaa eläis ilman niklasta.

8. Tiiän varmasti enemmän meijän perheen asioista, ku kukaan muu meijän perheestä. Kaikki on aina avautunu mulle, en sit tie mist johtuu..

9. ..tän takia olen myös joutunut olemaan läpi lyhyen elämäni se ns. "tukipilari" ja auttaja kaikille. Ei siin mitää pahaa siis oo, vähä vaan on raskasta välillä.

10. Oon rukoillu joka ilta, niin kauan ku muistan.

11. Haen jatkuvasti, kokoajan työpaikkaa, vaikka mulla jo sellanen oliski :D

12. Samanaikasesti rakastan ja vihaan pr-töitä.

13. Mulle on aina ollut, ja on yhä tärkeää, et iskä olis musta ylpeä..

14. ..ja sanat, jotka on muhu porautunu syvimmin, on ne ku iskä sanoi kerran et "marjo mä oon niin pettyny suhu, mä luulin et sä oisit vähä viisaampi" ...menin huoneeseeni ja itkin. kauan.

15. Oon todella huono pyytämään anteeks, varmaa huonoin kenet tiiän. Ei ego anna periks.

16. Olin kauan aikaa varma et haluan parturiks. Nyt en oo enää yhtään varma.

17. En luota 100%:sti keneenkään, en siis keneenkään.

18. Mulle on kehittyny tunneside relluun. ihan oikeesti. säälittävääkö?

19. Pelkään kuollakseni pimeää. Mitää muuta en pelkää yht paljon.

20. Mun käy sääliksi kaupan hyllyillä olevia pehmoleluja ja ostan usein säälin vuoksi yhden. Jollen tee näin, en saa mielenrauhaa.

21. Aina ku äiti soittaa, ni pelkään et on sattunu jotain.

22. Mua vituttaa hyvinki paljon etten lukiossa opiskellu ahkerammin. Ois todistus ollu huomattavasti parempi, ku ois jaksanu lukee...

23. ..mulla on myös ikävä lukioon..

24. Aina ku ostan itelleni jotain uutta, niin ajattelen et "mullahan on se 300e säästössä", ja voin ostaa hyvillä mielin vaikka mitä. Itku ettei se 300e oikeen kata kaikkia menoja todellisuudessa...

25. En myönnä juuri koskaan olevani väärässä. Tai siis, mähän en oo koskaan väärässä..

26. Joka toinen päivä haluun pitemmät hiukset...ja muina päivinä lyhyemmät.

27. Rakastan juhlia! en siis bileitä, vaan juhlia. Omia ja muiden :D

28. En ikinä haluais muutta kauheen kauas vanhemmista. Mulle tulee todella helposti "koti-ikävä", eli siis ikävä äitiä ja iskää, ja laitilan kotia.

29. En omasta mielestäni ole rasisti, mut silti puhun neekereistä, välttelen maahanmuuttajia, mustalaisia ym. Eikä ole ollenkaan outoa kuulla multa että "menkää neekerit takas sinne afrikkaan"...tekeekö tämä musta rasistin?

30. Mulle on lääkäri määränny kolmio-kipulääkkeitä, ja meen täysin hysteeriseks, jos huomaan et ne ei oo mulla missään lähellä, vaikka en niitä sillä hetkellä tarviskaan.

Nyyh niksu on töis yhtee saak. En tooosiaa jaksa valvoo siihe asti et se tulee...ku huomen herään aikasi aamulla, täytän yhe työhakemuksen (jänskättää et mite siin käy!!) ja sitten lähen cruisaa kohti laitilaa :)

Ja asiast kukkaruukkuu, toivon/ootan iha sairaast et niksu ostais moottoripyörän, niiku se on jutellu..ei tosin iha nyt viel mut sit jonku ajan pääst :) ois nii kiva, ku autoo se ei kerta tarvii, ku mul on ni.. :D

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin, että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

Jiihaa, vklopuks on luvattu LÄMMINTÄ, AURINKOA, voin siis RUSKETTUA LISÄÄÄÄÄ!!! Aurinko tekee iholle ihmeitä, naama on ny niiin tasasen värine (ellei huomioida jatkuvassa kasvussa olevaa pisamien suurta määrää)! Mul on suorastaa pakkomielle ruskettuu enemmän ja enemmän..meinasin et meen huomen ja lauantain laitilaan vähä ottaa arskaaa! Oon vaa iha överifiiliksis ku on KESÄ!! :D

nii ja mul ja niksul tulee sit heinkäkuus 2v täyteen :)<3 nice<3

Rusketus!! <3 i'm loving it!


...mutta haluan lisääääääääääääää :D

ainii p.s. talviturkille sanoin pai pai lauantaina..nyt "jo" :D

MITÄ TEKIS VKLP?! :D töissäki olin tänää iiihihi olen ahkera tyttö. kassatätinä olin, eikä oikee luonnistanu...yks asiakas sen huomas, ja totes osuvasti "...perjantai." :D näitte kynsitte kans eio helppo noukkii rahoi.

mul o meno pääl, mut meno puuttuu! Oon yksi koton ja kissa nukkuu...kova meno :D ku haen niksun töist kasilt ni sen ois paree olla keksiny tekemist! =D

Nyt on kynnet valmiit...eikä mennykää ku reilu kaks tuntii :DD no ok, puhuin siin välis äitil puhelimes, katoin telkkarii, ja niksun kans koitin jutella (huonol menestyksel tosin, ku se pelaa wowii, ni mä oon täysin toisarvone:D) Huome o perjantaaai ja mul o kauheet keittofiilikset =D kyl vklp ainaki joku pv juon, se on varma :D