*atshiu* *atshiu* miksen mä saa unta..
miksi kaikki aina epäilee jos mulla on jonkiin moinen idea littyen nyt ihan mihin vaan.. niin miksi se vaan aina kysenalaistaan?
enkö mä saa enään tehdä mitä lystään? pitääkö mun kysy kaikilta että saanko mä olla näin ja tehä näin? aivan kun mä lakkaisin vaan olemasta.. mä heräsin noin pari neljä viikko sitte horroksesta ja olin taas pitkästä aikaa se mä mutta nyt mun palattava sinne mun omaan maailmaan johon kellään ei ole avainta. pitääkö mun tosiaan muuttua zombieksi ja lakata olemasta mä.. ulkokuori on mitä on mutta se mikä sieltä sisältä löytyy on kuin tyhjyys.
sinänsä mä haluisin taas olla sitä energistä minää mutta melankoli vaani nurkilla.. mikään ei toimi, mitään ei saa tehä.. ja sitte ku alkaa miettiä sitä omasta parasta niin sitte mä oon itserakas paska. mutta sitte jos mä huolehdin liikaa muista niin mä oon tyhmä ku en aattele itteäni.. kuinka saatana mä voin mielyttää jollei mikään mun tekeminen loppujen lopuksi mielytä.. mä en taju sitä että mulla on taas itsemurha kausi menossa.. mä en vaan jaksa.. kun mikään ei kelpaa niin silloin on hyödytön kuin rikkinäinen kahvinkeitin..