päätä särkeen ja huono olo.. ja kaiken lisäksi musta tuntuu että mun on kyl paree olla käymättä pajalla kun tunnen itteni ulkopuoliseksi ja kaiken lisäksi mä oon erakoitunut.. mä tein väärin kesällä kun päästin ihmisiä mun muurin ylitti ja päästin ne tuntemaan mut.. yksi henkilö kerkes vahinkoittaa ja vaikka joskus tuntuu että ei se enään satu niin silti se sattuu.. niin pienes ajas ku ihminen pystyy loukkaamaan toista.. mä oon maanvaiva.
mä en tajua miksi mulle on taas tullu ne ajatukset päähä. kai mä oon taas ajanut itteni piippuun että ei ole halua eikä päämäärää.. mä hukkasin tien jota kulkea.
jos omalla tahdon voimalla voisin niin lopettaisin itteni hiljaa nukkuessaan mutten pysty kun olen terve ja voimakas.