IRC-Galleria

moni varmaan teistä tietää kun ahdistaa yksinkertaisesti tosi kovaa niin se paine vaan kasvaa ja kasvaa. siitä tunteesta ei pääse eroon.
kuinka moni ihminen näkee toisen kuoren lävitte. kuinka moni huomaa sen ihmisen joka on aina niin reipas ja innokas, mutta sisimmäs niin masentunut tai ahdistunut.
kuinka moni ihminen jaksaa välittää toisen ihmisen hyvinvoinnista.
mutta miksi ihmiset takertuu sellaisiin asioihin kuin toisen mustamaalamiseen?
joskus sitä voisi toivoa ettei ihmiset olisi niin sokeita toisia kohtaan.
niin kauan kun mieleni on avara ja pitkä katseinen osaan pitää ihmisistä huolta tai sitten en.
sisimmältä me kaikki ollaan lapsia ja jokainen on tyhmä , eri asioissa vain.
enhän minä voi miellyttää ulkonäölläni ketään. ihmisten kuuluu luoda se oma persoona ja tuoda se omalla tavalla esille.
ei ihminen muutu vaikka voissa paistas. olen minäkin sama ihminen vaikka olisin barbien näkönen ja pukeituisin mustaan jätesäkkiin.
tietysti ihminen kasvaa ja oppii uusia asioita sisimmäs, mut ei se muuta meidän koko olemusta.
Jotkut asiat vain häviävät ja jotkut pysyy läpi elämän.