loppuun palannut, väsymyksen sarkaalla..
ja silti pitää jaksaa..
tiedän jään monien jalkojen alle ja alistun orjaksi.
mun pitääs ajatella itseäni mutta kunen osaa..
aina yksin kävellessä tai sängys maten mulle tulee sellanen fiilis et "hei näin mä voisin pistää hanttiin tai sanoa kaikille näin" mutta sen itsekkyyden jälkeen tulee omatunto soimaa mulle siitä, että mä en saa olla itsekäs.
ja mulle tulee heti paha mieli jos joku sanoo mua itserakkaaksi. joten sen takia mä kai yritän olla vähemmn tai ei ollenkaan itsekäs koska muut ihmiset saa mut tuntemaan itseni niin helvetin itsekkääksi kun ne sanoo sen.