kuka mäki luulin olevani? miksi ihmees yritin tuntea jotain sellasta mitä muutkin tuntevat? ei mulla oo siihen tunteeseen lupaa..
älä ajattele negatiivisesti.. saatana eihän mulla oo muutakaan jos elämä menee perseelle.. luulekko tosiaan että pystyn aattelee positiivisiä jos tapahtuu vain negatiivisiä asioita..
enään en anna tunteille valtaa, se hetken maistuu ihanalle mutta jälkimaku sen jälkeen on hirveä ja tunnetasolla niin repivää, että sydän halkeaa.. anna mun kuolla tuskaisena ja yksin.. kuuma veri valuu rannetta pitkin kuin käärme kuolemaan.. aivot huurussa lääkkeiden takia.. ei tätä tuskaa enään jaksa.. kumpa vaan kukaan ei välittäisi tai rakastaisi, niin kaikki olisi vain helpompaa.. sanat tulivat liian myöhää.. vaikka joku sanoisi että elä pidä itteäsi saastaisena mutta minä pidän koska olen loppujen lopuksi sellainen ja pysyn.. aina sanon että ei enään mutta miksi en pidä lupaustani. pilasin kaiken ja nyt siitä saan kärsiä.. yhä uudestaan ja uudestaan..