olin sitte sen linkkakuskin kaa leffas lauantaina.. ja sunnuntaina oltii lenkillä ja toin se natsiarmeijaan näytille... ja tiistaina se tuli meille hengaamaa.. me siis ollaa vaa kavereita ja kummakki välittää toisista..
Tänää linkas joku sano mulle ja jarille et "älkääs ny rakastavaiset" ja kysy sitten sen jälkeen "oliko kiva leffa" jesh...
OOn mä sairas sieltä.. oivoi.. kunpa se olis se muttei kumminkaa SE..
Vähän papakoe on kamala.. ääk.. en haluu enään ikinä mennä sellasee...
Vähän mulla on ikävä jaria.. mut ny mua vaivaa se etten halua olla sen kanssa vakavaa ku mua pelottaa aivan hirveesti.. mitä jos mä loukkaan sitä? niin mä oon aina tehny.. Mä en tiiä aattelenko mä omia vai olisinko mä nähnyt sen silmissä enemmän tunnetta..
Minkäs mä sille voin että aattelen aina tulevaa ja pelkään pahinta.. kai sitä vähemmästäkin aattelee pahinta ku on aina se pahin tapahtunut.. miksi yrittää aatella posiitivisesti ku kumminki tietää että tapahtuu negaatiivistä. Vaikka tänään ja huomenna menis hyvin niin kumminki se perjantai voi olla se huonoin..
Mä mietin aika usein syvällisiä asioita vaikka musta ei aina saa sellasta kuvaa.. ehkä ne näkee sen jotka ymmärtää mua ja jaksaa mua kuunnella mutta kaikki ei aina ymmärrä mua ku en itekkää ymmärrä..