erillaisuuksia on erillaisia. aina ei välttämättä ulkonäkö oo se merkki vaan se luonne. kaikki me ollaan erillaisia omalla tavalla ja omalla tyylillä. jollekki se voi olla feikkiä/esittämistä. mutta voihan se ollakki niin? en etsi erillaisia ihmisiä tai en muutenkaan tee tuttavuutta kun pelkään.
Toiselta ei saa viedä kunniaa jollei myös itsekki ole sen eteen tehnyt työtä. se on niin rassaavaa jos yksi tekee ja muut vie sen kunnian.
Ihmisten pitäisi osata tajuta että ryhmätyöskentely on ryhmätyöskentely eikä niin että yksi/kaks tekee sen työn ja muut ottaa kunnian siitä.. onko se nyt oikein?
ihmisen ravinnon saanti on niin tärkiää mutta ei sitä aina jaksa syödä tai jaksa tehdä tai ei ole aikaa tehdä niin, silloin useinmiten se ruoka jää syömättä.
kehitykseni on vajaa. kai mä sitten oon lapsellinen feikki esittäjä.. mikään ei kelpaa. missä minäkin muka voisin tehdä oikein. ajatukset pyörii päässä että pahaa tekee. sitä alkaa kyllästyä tähän.. en minäkään enään tästä parane tai kehity.