IRC-Galleria

hankalaa kun puketuu kerroksittain ja nyt on vihdoin ja viimen itselläni rannetuki jotta ranne sais levätä ja tänää pitää heittää kamoja uuteen paikkaan..

mulla on muuten aika paljonkin rooleja eri ihmisten kanssa kun tarkoin alkaa ajatella.
eri ihmisille pitää olla toisin päin esim. oppilaskunnas se joka paikan höylä, tunnilla se joka on aina paikalla ja hiljainen hissukka, pajalla se joka on täys sekopää aina puhumas ja sekoilemassa, kaverien kesken filosofinen täyssekopää, työpaikalla se joka on joko täys tehokas tai se joka on hiljaa tahtoo vähän luistaa, pihapuussa se joka erakoituu, lasitaitees se joka menettää järkensä ja hyppii tupakilla ja tekee työnsä (pikkuinen taiteilija), näyttämötaitees se jolla on kosketus muihin ja se joka saa muut aloilleen

miksiköhän mä oon alkanut käyttää väriä? jeevana mulla on päässä vikaa.
voi kasvais jo tuon mun sänki niin saisin blondata sen ja vetää vihriän siihen päälle niin olisin kuin pääsiäsruoho..
Mun päässä soi eput, manson, megadeth, BTD, embraze, arch enemy, kotiteollisuus, ruoska, turmion kätilöt ja muuta en muistakkaan oliko muuta tai no novembre vielä. joten musa heittelee laidasta laitaan.. heh..
harmi kun ranteeni on niin rasittees..
uuh pian lähestyy rytmiksen moonsorrowin keikka ja sinne! (vaikka sitten pakosti. niin tärkiä kun se onkin.)

onko muka nyt sunnuntai? ei jumalauta ei.. mä en haluuu.. eieieie

iik kaikkee kivaa tampereelta.. hihih..

jeevana ku eilen näki senuko-messuilla paljon tuttuja.. kauhajoelta ja vanhoja luokkatovereita.. mwahahah.. jaaha tampere tänään.. gogo..
oih nään mirkun tänää ja toivon mukaan huomenna maran.
heh. tuttuja kannattaa taopailla kun siihen on mahollisuus..
mä oon tainut suututtaa sen yhen idiootin. mutta mitäs vitun väliä sillä on..

terve tai ei mutta pakko mennä.. lupauduin senuko messuille tuutoriksi..
kumma tapa mulla että suututan ihmisiä sanomalla pahajo vaikka se ei olisi kumminkaan tarkoitus.. mä vaan oon joskus sellanen..

kumpa olisi jo huomenna terve..
vihan ja väkivaltaisuuden pitäisi saada jo loppumaan ennen kun mä oikeasti alan purata sitä ihmisiin..

loppuun palannut, väsymyksen sarkaalla..
ja silti pitää jaksaa..
tiedän jään monien jalkojen alle ja alistun orjaksi.
mun pitääs ajatella itseäni mutta kunen osaa..
aina yksin kävellessä tai sängys maten mulle tulee sellanen fiilis et "hei näin mä voisin pistää hanttiin tai sanoa kaikille näin" mutta sen itsekkyyden jälkeen tulee omatunto soimaa mulle siitä, että mä en saa olla itsekäs.
ja mulle tulee heti paha mieli jos joku sanoo mua itserakkaaksi. joten sen takia mä kai yritän olla vähemmn tai ei ollenkaan itsekäs koska muut ihmiset saa mut tuntemaan itseni niin helvetin itsekkääksi kun ne sanoo sen.

mä vihaan ihmisiä jotka ei tee mitään. mä vihaan kun mä joudun jokapaikan höyläksi..
mullakin on oma elämä huollettavana joka on sekaisin muutenkin.
joskus sitä luulee jotain ihmistä mukavaksi, mutta sitten huomaakin kuinka kusipää sekin on.