18 päivää 18 vuotias synttäreihin.
elämä alkaa pikku hiljaa vilahtaa silmien edessä.
vihaan kauhavaa ja kauhavalaisia. miksi jos joku saattaa miettiä niin sitä kannattaa mennä itseensä ja miettiä.
ja sossuja varsinkin. näiden melkein kolmen vuoden aikana vihani ei lauhtunut vaan vihaan heitä vieläkin.
olisin vain toivonut eläväni kuin nuori mutta ei. elämä kuivui kuin hiekka, erakoituneena ja siihen että mä en päässy kun ei päästetty.. ajatella se 1.6.2004 jolloin palasin takaisin kauhavalle, en kotio vaan laitokseen. mä en päässy sen kesän aika mihinkään yksin, sain olla vain neljän seinän sisällä. jopa parhaan ystävän synttäreille pääsin, muusta ei sitten käynykkään.
kyllä olen vihainen ja kannan kaunaa siitä mitä menetin.
mä menetin vanhemmat ja menetin vapauden huutaa, raivota, itkeä mutta kaikesta eniten mä menetin itteni ja oman periaatteeni ja mieleni.
joku saattaa miettiä et et sä mitään menettänyt mut hei mä menetin.
ehkä mä olisin tämän näköinen myös jos kaikki olisi ollut toisin tai sitten ei.
Mua etoo kun nykyään haluan vähän kaikkee kallista ja hienoa kun ennen sentän tyydyin vähempään niin nyt on alkanut tuntua että mä haluun kaiken ja se ällöttää mua.
mua ällöttää vähän jos toinenkin piirre mussa joka on saanu alkunsa siellä missä nyt olen.