IRC-Galleria

mähän kohta kuolen tähän tahtiin.. valvoooties kuinka myöhää ja herää aikaisin.. ._.

vihaan runkkua ja myönnän olevani mustis sitä kohtaa. helkkari minkä takia sen piti tunkeutua just silloin sinne. ja sit ku se että mua ei huomioitu ku vaan sillo ja tällöin mut muuten ne puhu runkulle.. se on niiden rakas ottopoika, mut jos se on niin tärkiä, ei mua sitte tartte enään pyydellä. ei mua huvita sinne enään mennä.. ne ei muusta puhukkaan ku ottopoika sitä ja plaa..

henkinen itsemurha ja fyysinen vitutusväsymys.

hiukset on turhuus osa ihmisen elämää..
mulla mene järki tähän kannettavaan kun näppäin sekoilee.

täysin väsynyt että on päivistäkin sekainen..huoh.. menoa ja vilskettä..

mitä vanhemmaksi tulemme sitä vähemmän aikaa meillä on itsellemme.
11 päivää moonsorrowin keikkaan. huoh..
ens loppuna mä sitten nukun lapualla omassa kodissani..jesh..

miu pittääs olla ylipiä ittestäni mutten ole.
päivät kuluu ja kumpa kuluisivatkin nopeasti eikä näin hitaasti.
se on hiuksista se kiinni, eilen sen tajusin. hiukset.
mä oon kovin pettynyt ihmisiin.
kuinka loppujen lopuksi ihmiset on pinnallisia

eilen oli erittäin mukava ja rauhallinen ilta lapualla ja se on hienoa paitsi lukuunottamatta mun ja sallan naurua.. eh
juma että eilen meni hermot kun en saanukkaan sitä sänkyä..
voi mä haluun jo kämpilleni

jaaha tänää sitten nyt alkaa se iltatyö vapaehtoisesti tietysti, mutta se kokemusta tulevaan ammattiia varte.
kuinkahan tää onnistuu? mä en siis nää mitä kirjoitan.ope varmaan pitää mua friikkina.
*huoh* väsy.. mmhhmm eilen viettin puolet mun kamoista lapualle ja jeevana kun se kirjahylly painoi tonnin eli nyt ei kyl hetkeen muuteta muualle.
jaaha nyt pitääs sänky laittaa kuntoon.
voi kuinka mä voin kiittää paulaa ja hannua? tuntuu että pelkkä kiitos ei riitä. ja paulan kaveria myös pitäisi kiittää. mutta kuina?
mä tunnen itteni kiittämättömäksi
oih mulla on ihanat verhot *kuola*
hih väriä elämään..
mä oon aivan täpinässä niistä verhoista.. ihhihihih
*hik*

18 päivää 18 vuotias synttäreihin.
elämä alkaa pikku hiljaa vilahtaa silmien edessä.
vihaan kauhavaa ja kauhavalaisia. miksi jos joku saattaa miettiä niin sitä kannattaa mennä itseensä ja miettiä.
ja sossuja varsinkin. näiden melkein kolmen vuoden aikana vihani ei lauhtunut vaan vihaan heitä vieläkin.
olisin vain toivonut eläväni kuin nuori mutta ei. elämä kuivui kuin hiekka, erakoituneena ja siihen että mä en päässy kun ei päästetty.. ajatella se 1.6.2004 jolloin palasin takaisin kauhavalle, en kotio vaan laitokseen. mä en päässy sen kesän aika mihinkään yksin, sain olla vain neljän seinän sisällä. jopa parhaan ystävän synttäreille pääsin, muusta ei sitten käynykkään.
kyllä olen vihainen ja kannan kaunaa siitä mitä menetin.
mä menetin vanhemmat ja menetin vapauden huutaa, raivota, itkeä mutta kaikesta eniten mä menetin itteni ja oman periaatteeni ja mieleni.
joku saattaa miettiä et et sä mitään menettänyt mut hei mä menetin.
ehkä mä olisin tämän näköinen myös jos kaikki olisi ollut toisin tai sitten ei.
Mua etoo kun nykyään haluan vähän kaikkee kallista ja hienoa kun ennen sentän tyydyin vähempään niin nyt on alkanut tuntua että mä haluun kaiken ja se ällöttää mua.
mua ällöttää vähän jos toinenkin piirre mussa joka on saanu alkunsa siellä missä nyt olen.

hankalaa kun puketuu kerroksittain ja nyt on vihdoin ja viimen itselläni rannetuki jotta ranne sais levätä ja tänää pitää heittää kamoja uuteen paikkaan..

mulla on muuten aika paljonkin rooleja eri ihmisten kanssa kun tarkoin alkaa ajatella.
eri ihmisille pitää olla toisin päin esim. oppilaskunnas se joka paikan höylä, tunnilla se joka on aina paikalla ja hiljainen hissukka, pajalla se joka on täys sekopää aina puhumas ja sekoilemassa, kaverien kesken filosofinen täyssekopää, työpaikalla se joka on joko täys tehokas tai se joka on hiljaa tahtoo vähän luistaa, pihapuussa se joka erakoituu, lasitaitees se joka menettää järkensä ja hyppii tupakilla ja tekee työnsä (pikkuinen taiteilija), näyttämötaitees se jolla on kosketus muihin ja se joka saa muut aloilleen