IRC-Galleria

tänään näin tulevan kummityttöni, aaw! hän oli niin pieni,lutuinen ja suloinen <3

oijoi!minua pyydetty on kummiksi selliaselle söpölle pikku tyttö vauvalle :) <3 iik! ihanaa. <3

JOS ELÄMÄSTÄSI TEHTÄISIIN ELOKUVA, MILLAINEN SEN SOUNDTRACK OLISI?

Tässä kuinka se toimii:
Avaa musiikkikirjastosi (iTunes, Winamp, Media Player, yms).
Laita se sekoitukselle ( Shuffle)
Paina Play.
Jokaiseen kysymykseen vastaa biisi joka soi.
Kun olet valmis siirry seuraavan kysymykseen ja klikkaa seuraava
Valmista?

---

Alkumusiikki:
Placebo - Jackie

Herääminen:
Maija Vilkkumaa - Yksin Huudat Sun Yöt

Rakastuminen:
Norah Jones - Seven Years

Taistelu:
Don Johnson Big Band - Northbound

Riitaantuminen:
Tatu - 30minutes

Sovinto:
Poets of the fall - Late goodbye

Salainen rakkaus:
Andrea Bocelli - Pero Te Extrano

Elämä on okei:
Björk - Pagan Poetry

Pettymys:
Tatu - Bylo i proshlo

Ajaminen:
PMMP - Matkalaulu

Muistot:
Placebo - Because I Want You

Iloinen tanssi:
The Pussycat Dolls - Buttons

Unohtaminen:
Insomnium - Mortal share

Pitkä yö yksin:
Mariska - TäysiQ (homo homini lupus)

Viimeinen taistelu:
Linkin Park - Papercut

Kuolemakohtaus:
Tatu - Nas Ne Dogonjat

Lopputekstit:
Jonna - Yritä ymmärtää

Pää hajoaa kohta kaikki tuntuu kasaantuvan päälle. Liikaa tekemistä, liikaa ajattelua.
Olisin niin jo loman tarpeessa, vielä tämä kuukausi sitten kesäloma, huh.

hyvää vappua kaikille! :) <3

eilen oli ehkä elämäni synkimmistä päivistä, nimittäin oli isäni hautajaiset. :'( tuli itkettyä paljon. Vaikea käsittäää et ei enää kuule ääntä, ei pysty halamaan... :( kaipaus...

viikko isän kuolemasta...
Onnelinen asia tähänkin päivään,katjan 18-vuotis synttärit! opistolla juhlimassa olemma! :)

Isä nukkui yöllä kahden aikaan pois.
Kävimme äidin ja Nikon kanssa hyvästejä jättämässä sairaalassa, mutta saan nähdä isäni vielä ennen siunaustilaisuutta... Ikävä jo nyt <3

Isää rakastaen ja aina kaipaavin ajatuksin muistellen <3

s. 28.7.1957 - k. 31.3.2007

Tilanteet muuttuvat nopeasti.
Ihmiset eivät edes osaa aavistaa, miten elämä voi yhtäkiä mullistua.
Oma pieni maailma kääntyä pää alaspäin.
Juuri kun olet ajatellut kaiken olevan hyvin, huomisen näyttävän kirkaalta,
huomaatkin asioiden olevan toisin, pahemmin kuin olisit uskonutkaan.
Ihmiset ajattelevat "kyllä aikaa on." mutta onko sittenkään tarpeeksi?
Sitä toivoo, että kaikki muuttuisi vielä toisin, asiat olisi kuin ennen.
Toivosta en luovu, elän päivän kerrallaan niin kuin hänkin tekee ja sinnittelee.

Usko ja toivo antavat voimaa jaksaa. Ystävät ja sukulaiset tukenani on sen onneksi tiedän.
Äitini eniten huomestuttaa kuinka hän jaksaa, Niko ei vielä osaa ymmärtää tilanteen vakavuutta mutta vaistoaa kun isä kotona ei ole ollut, mutta pärjäilee silti samoin kuin Milla.
Itsestäni en huolissani ole vaan ennemminkin muista, minun vain täytyy jaksaa eteenpäin niin kuin isäni sitä minulta jo pyysi, katsoa eteenpäin ja minä yritän vaikka vaikeaa se on.
Toivon vain että isäni paranisi, rakastan häntä paljon ja kaipaan jo nyt liikaa.

Isän pikku tyttö aina! <3

oli pakko lopettaa työssä oppiminen kesken, vaikka en olisi halunnut, mutta isän tila on huonontunut ja niin haluan olla sen kanssa... :(
Hyvinkää paikkana kiva, ihmiset siellä mukavia, myöhemmin voisin uudestaan sinne palata. :)