dodiih, vappuaatto ja sillee.
Meikkis kotona, nauttii suklaata ja miettii henkeviä, kovasti tuo viinapullo tuolta kaapistakin huutelis mutta toistaseks vielä pysytelly selvistäpäi .)
Mitäs mitäs, töitä töitä, näin se vaan tässä menee, välillä ylös ja taas kovempaa alaspäin. Kauheeta tää elämä ku tuntuu että humahtaa viikotkin vaan ohi eikä itekkää mitää huomaa taas.
Viikonloppuna oltin jo vappua alustamassa, kauhee reissu, ei pitäs ikuna juoda.
Jääkiekon ämmämitkin menossa ja suomi toistaseks vielä pärjänny, kuinka kauan, jääköö arvotukseks.
ah, yks vapaa ennenku taas töihin mentävä, ja puoliskollanikin puolikas päivä vapaata, että eiköhänä tää arki harmaa tästä taas joskus iloksikin muutu. Pitäs vaa oppia iloitsee eikä rutisee niist samoist vanhoist mitkä ei ikuna tuu muuttuu, nii se vaan on.
Noh mut klara vappen sitte vaa.