IRC-Galleria

Oli perjantai päivä kun tunnilla saan viestin tuntemmattomalta ihmiseltä. Siinä luki että markus oli ajannut kolarin eikä selvinny siitä. Luin sen kolmesti kunnes tajusin että masi oli kuollut :( Minä rupesin itkemään tunnilla ja lähdin mitään sanomatta. Juoksin suoraan kaverini syliin ja itkin siinä...meni jonkun aikaa kunnes pystyin kertomaan kaverille mitä tapahtui. Menin sen jälkeen kotiin ja kaverini sanoi että tulee suoraan meille kouluun jälkeen. Kun tulin kotiin ketään ei ollut siellä. Yritin soitella markukselle että se olis vaan vitsi mut kukaan ei vastannu. Kun oli kello vähän yli kolmen kaverini tuli meille ja Ulla tuli sit kotiin. Me menimme sen jälkeen käymään kolaripaikalla ja se oli ihan lasinsiruja täynnä ja öljyä tiellä. Sen jälkeen sain Masin äidiltä viestin että on kauheeta kun tämmöinen on sattunu meille. Hän oli kanssa sairaalassa ja minä menin sitten käymään siellä hänen luonaan. Me menimme yhdessä sit nolla kerrokseen katsomaan masia. Se oli ihan kauheeta, minä tärisin ja minulla oli kylmä. Kun näin masin niin sitten uskoin että se oli totta, että hän lähti luotamme pois. Sit kun minun piti mennä niin me Halasimme Evan kanssa ja menin kotiin. Ja nyt siitä hirveestä perjantai aamusta on kulunut vuosi ja itku on tullut tänään ja Masi jää mun mieleen loppuiäkseen et lähde mun muitostaan ikinä

Markus Pelkosen muistolle <3