IRC-Galleria

Sä et aavistakaan miten tyhjää on ilman sua..

Et huomaa minua
Et kaipaa minua
Väität: näin on hyvä
En vain tohdi uskoa
Kuule minua
Kuuntele kipua
Mennyt aika
Pitää minut elossa

Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
Annan sille vallan, ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani

En huomaa hetkeä
En kaipaa nykyistä
Tulen eilisestä
Varjona menneestä
Kaiken minusta
Veit kaiken minusta
Tätä hoen hiljaa
Tähän tahdon uskoa

Mä en kestä enempää,
Kuule pyyntö tää,
Ja sano että jäät.

Kuinka monta yötä tuhlataan,
Kun me harhaillaan,
Vaik yhteen kuulutaan?

Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Kauas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Tahdon ennen kuin on myöhäistä
Mä kuulla sen
Kun taas saavun
Luotas löydän kaiken entisen

Nään jo sen, hetken viimeisen
Enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin
Hetki lyö, riittänyt ei yö
Mukaan tulla et sä voi
Nyt lausun sulle näkemiin

Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Luotas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Vaan nyt tiedän
Että sulle kuulun ainiaan
Muistan kyynelsilmät
Jotka jäivät katsomaan

You steal my only hope and make me stay awake another night, I wish you
bear with me, stay near me
When the Autumn leaves have fallen....
Solitude, my pain, the last thing left of me..

If you fall I'll catch, if you love I'll love, and so it goes, my dear
don't be scared
you'll be safe, this I swear. If you only love me back.

.

Varastat ainoan toivoni,
Ja saat minut valvomaan jälleen yhden yön.
Toivon sinun kestävän kanssani, pyyvän lähelläni,
Kun syksyn lehdet ovat pudonneet.
Yksinäisyys, tuskani, viimeinen asia jäljellä minusta..

Jos putoat, otan kiinni,
Jos rakastat, minäkin rakastan.
Ja niin se menee, rakkaani.
Älä pelkää, olet turvassa.
Tämän vannon,
Jos rakastat minua myös.

Niin he löytävät toisensa
Tuhansien tähtien joukosta.
Loistavat niin kirkkaina.
Toisiinsa ovat sidottuina.

Kaikki se mitä me joskus vaalittiin.

Vaikka meille annettaisiin koko avaruus,
Vain hetki kun sen saisin katoamaan.
Vaikka maailma eteeni polvistuisi,
Sen vain saisin palamaan.
Ja huomenna,
Taas huomenna olen surullinen.

Jos sua ei ois ollut,
Niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut,
Mitään en ois muuttanut.

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan.
Tyhjyyteen ne sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää,
Vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää,
Taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää,
Sen velkaa sulle jäin.

Olet jokaikinen yön ääni.
Kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi oisin tullut vielä,
Jos sua ei ois ollutkaan.

Jos sua ei ois ollut,
Niin olisin keksinyt sut.
Vuoteeseeni kuvitellut.
Sulle kadulla puhunut.

Hiljaisuutena öissä,
Ääriviivoissa pihakoivun.
Ilman sua oon kuin vöissä,
Ilman sua lakastun.

Saanhan susta kiinni pitää,
Vaikken sua oikeesti enää nää?

En tahdo irtikään päästää,
Taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää,
Sen velkaa sulle jäin.

Olet jokaikinen yön ääni.
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä,
Jos sua ei ois ollutkaan.

Ei sua minusta voi erottaa,
Jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kun olit totta hetken,
Nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken,
Vaikka se olis kuvitelmaa.

Olet jokaikinen yön ääni,
Osa lempeää valon kajoa.
Kesäsateena saavut elämääni,
En kuivuuteen hajoa.

Ole mun sinä vain voit kaipuuni täyttää.
Ole mun sillä voit vain unelmat näyttää.
Olen sun öiden ylitse syliin mut sulje,
kokonaan tämä elämä vierelläin kulje.

Koetaan täällä yhdessä ilomme aiheet.
Jaetaan myöskin surut ja toistemme murheet.
Vaikka tie mulla kylmä ja pitkäkin oisi,
silloinkin myötätuulet mut luoksesi toisi.

Sinä vain,
ei muut mua huomiseen saa jaksamaan
Sinä vain,
yksin pystyt mulle voimaa antamaan.
Sinä vain,
joka kerran rakkauden sait syttymään.
Sinä vain,
olet aina ainoain.

Mitä jäis jos sut kohtalo kauaksi veisi?
Mitä jäis, jos et luonani olla sä voisi?
Synkkä ois sielu ilman rakkauden juurta,
Kylmä ois sydän ilman tunnetta suurta.

Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.

Ikuisuus, yksi huokaus vain.
Yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussasi keväät tuhannet.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa