Peiton käärin rullaksi, sen asettelen viereeni. Kuvittelen että siinä oot.
Aamuyö niin lohduton, sängyssäni yhä on peitto untuvilla täytetty.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo.
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen, jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli.
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen, jos sua en saa.
Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut.
.
Ehkä yks elämäni pahimmista virheistä..
Miten voi ihminen olla näin tyhmä?
Mun kaikki ajatukset johtaa sun luo.
Jäänkö tänne suljettujen ovieni taa,
Ikuiseen rakkauden vankilaan?