IRC-Galleria

Se oli ehkäpä pelkkä maski!! :D :P

Anteeksi kuvan ihana laatu mut ompahan kuitenki :D

Tää on ollu kyl kans kauhein ja paskin vkloppu ikinä!

Ei naantalis tapahdu tälläst...

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1739480

http://www.iltasanomat.fi/

1.listaa eri ihmisille asioita, joita haluat sanoa, mutta et koskaan tule sanomaan.
2. älä paljasta keitä he ovat

1.Sä oot yks niist tärkeimmistä ja mä toivon et tiiät sen! Me nähään ihan liian vähän ja mul on suo hirvee ikävä! Mä haluun takas ne hetket ku vaa istuskeltii vierekkäi ja kuunneltii musaa, ei ne ollu mitenkään ihmeellisii mut ne merkkas paljon mulle.
Ps. I love u<3

2.Hei vaik tekisit mitä oot silt mun luotto! Sul voi puhuu mist vaa ja mä tiiän et ymmärrät<3 Ei meil oo ehkä pisin historiaa mut silti paljon hyvii hetkii! Mä en haluu koskaan kulkee täällä ilman suo! <3

3.Hei mä haluun vaan sanoo et rakastan suo ja sun ois parempi muistaa se ! <3 Ei me aina samoi teit kuljeta mut silti aina törmätään. Lupaathan et vaik mikä tulis ni must et päästä irti? <3

4.Mä tiiän et oon sunki mielen pahottanu varmaan tuhat kertaa mut mä tiiän myös et meijän ystävyys on silti vaan entist vahvempaa! Hei virheit tekee kaikki ja opitaan niistää mut pääasia on et oon saanut sut mun elämään ja toivottavast en joudu koskaan sanoo hyvästei!

5.Mä oon oikeesti onnellinen et tavattiin koska sunlaisii tyyppei saa oikeesti ettii! Oli mul mitä tahansa ni sä jaksat aina kuunnella ja tukee, sä oot vaan jotain niin parasta!Muista et mä tuun aina rakastamaan suo<3

6.Me ei ehkä olla paras pari ja tiiän et mistään ei tuu mitään jos nähään liian usein mut silti vaik mä vihaisin suo miten pal oot aina salee paras luotto! Ja sitä paitsi meijän pitää viel monen montakertaa nolata ihania ihmisiä ja puhua niistä paskaa ;) Rakas oot <3 ja salee blondein ;D

7.Vaik ei mitää parhaimpii kavereit oltaiskaa nii sun kaa on aina mukava jutel. Mä tiiän et sä ainaki oikeest ymmärät ja vaik ei suo aina kiinnostaiskaa ni vitun hyvi sä vedät ! ;P

8.En tiiä ollaank mekää mitään läheisimpii ystävii mut kuhan yhteinen ärsytyksen aihe löytyy ni johan mese historiat kasvaa ;) No ei vais sä oothuipputyyppi ja sun kanssan on ihan aidosti hauska (( : Jatketaan siis mesehistorioiden kasvattamista ;)

9.Meil on ehkä pisin historia (enkä mä vielkää muista et mtn se meijän ensitapaaminen meni pitää siis vissiin luottaa sun sanaas :D) ja se oikeesti merkitsee paljon! Meil oli yhteinen lapsuus eikä ehkä enää nähä niin pal mut hei mä lupaan et tuun käymään heti ku vaan ehin koska mul on oikeest ikävä suo!<3

10.Koht on täs vuos tullu suo kateltuu enkä kyl kadu sekuntiakaan! Sä oot yks niist harvoist joka oikeest ymmärtää muo ihan ilman sanojaki. Ja mä tiiän ettei sul oo helppo ja koitan auttaa parhaani mukaan mut toivottavast sä saat kaiken pian kuntoon, koska mä en vaa suostu menettämään suo! Sä oot liian tärkee… <3

11.Hei kai sä tiiät et vaik en näkis suo ollenkaa ni mä rakastan suo! <3 Oothan sä sentään muun oma huora ; ) Ei vais vaan ihan oikeesti mä voi tuottaa suhun ihan sataprossasest vaik ollanki nii vähän aikaa tunnettu! Mä tajuun suo <3

12.Hei vaik en aina sitä osoita ni mä kyl rakastan suoki!<3 Sä oot ihan omas sarjassas mut vaan positiivisesti mä en vaan osaa riidellä sun kans, sä oot liian täydellinen! Ja et arvaakkaan kuin onnellinen oon et sillon joskus tein sen päätöksen niinku tein koska hetkeekään en oo katunu! <3

13.Hei tytsy oot täyttä kultaa! <3 Meil on hetkii ja kausii ja niist en tuu koskaan luopuu! Vaik meijän maailmat ois kuin erilaisest tuun aina pitämään paikan sulle mun sydämessä tuli mitä tuli <3

14.Hei tyttö kai tiiät et suoki mä rakastan!? <3 Vaik nähäänki iihan liian vähän oot silti mun rakkainsekopää<3 oot täydellinen just tollasena ja mä haluun pitää sut mun elämässä jatkossakin! <3 Baby don’t leave me! <3

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi .

Pojat:

-he ovat kuin vessoja: aina varattuja tai täynnä paskaa.
-he ovat kuin ripsiväri: lähtevät yleensä ensimmäisen tunteenpurkauksen päästä.
-he ovat kuin parkkipaikat: hyvät aina varattuja ja loput on vaikeissa paikoissa tai invoja.

-vaikka he haukkuisivat sinua, on hyvin suuri mahdollisuus että he vain pitävät sinusta.
-jos kysyt pojalta että ovatko tunteet samanpuoliset kaveriensa kuuloetäisyydellä, moni poika sanoo että ei, mutta oikeasti tunteet kuohuavat enemmän kuin tytöllä, heitä vain hävettää myöntää se kavereidensa lähellä.

Tytöt:

- Jokainen tyttö varmasti ajattelee edes JOTAIN poikaa, ennenkun käy nukkumaan, vaikka sanoo ystävilleen että ei ole kiinnostunut kenestäkään.
- Vaikka tytöllä on edessä rankka aamu, ja tekisi mieli lintsata koulusta, suurin osa nousee, että näkee jonkun tietyn ihmisen koulussa.
- Useimmat tytöt laittautuvat kauemman kotona kouluun, että tekisivät vaikutuksen johonkun.

-Tytöt etsivät poikaa, joka on kiinnostunut enemmän sisimmästä, kuin ulkokuoresta.
-Pojista, jotka eivät häpeä kulkea käsikädessä kaupungilla, ystäviensä edessä.
-Pojista, jotka voisivat lähteä yöllä kotiisi, jos jokin olisi vinossa.
-Pojista, jotka kuuntelevat.

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.