Must tuntuu liian pahalt edes ajatella
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla
Ei tää oo totta tai en sitä pysty uskoo
öisin katon ikkunast ja voin vaa toivoo
Miks sä lähdit nyt jo pois, en tiedä mitä tehdä vois
Ennen lähtöös otit kädestä kii, seisoin vaan surullisena siin
Sanoit hei sä kyllä pärjäät
Nyt surullisen ikkunast tsiigaan maailmaa
miks just sä lähdit tääl me sua kaivataa
En sua vaa mielestäni pois saa
oot mun sydämessäni, nyt ja aina
Ja tiedän et joskus me vielä näemme
ikäväni mieletön, ei sitä paranna lääkkeet
En anna anteeks itelleni, en päästä susta irti
vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti