Sateeseen
Mä kuljen valvoen
Tunnit hiipuen
Mutta irti päästä en
Tiedän sen
Että liian paljon sua mä kaipailen
Mutta niin paljon särkyy
Jos sä meet
Vain kaipuuni kuulen sisälläin
Kunnes
Vain pelkkä tyhjyys mulle jäis
Sillä
En jaksa kulkea mä näin
Tahdo en mä silloin jatkaa eteenpäin
Jokainen askel vie sinut pois
Kunpa vain kaikki niin kuin ennenkin ois
Jos vain tän kaiken korjata vois
Koska mä tiedän miltä tuntuu jos sä meet
Kylmä tuuli tunturilla, yksinäinen talvi-ilta.
Näinkö susta liian paljon, kun et vienyt mua johonkin pois.
Sinne missä muita ei ois. Kauas pois.
Vie mut täältä johonkin pois.
Tää on kaikki mulle oikein, itse juuri muille näin tein.
Liian itsevarma melkein, etkä vienyt mua johonkin pois.
Sano mikset karata vois.
Kauas pois, vie mut täältä johonkin pois.
Ei kerro mulle tämä kylmä maa, miks sitä ainoaa ei saa.
Ei kerro mulle edes kylmä kuu, miks kaikki epäonnistuu
Ei kerro mulle tämä kylmä maa, miks sitä ainoaa ei saa
Ei kerro mulle edes kylmä kuu, miks kaikki epäonnistuu.
Tuntureilla kylmä tuuli, yksinäinen hölmö luuli, että viimein
löysi jonkun, jonka kanssa vois johonkin pois.
Sinne missä muita ei ois.
Kauas pois, vie mut täältä johonkin pois.
Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin
Kuinka tärkee mulle on
Tää ystävyys loppumaton
Varjosi luoksein jäi
Varjosi luoksein jäi
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin
Osa susta säilyy täällä
Vaikka ootkin niin etäällä
Etsin sua ja suljen silmät kii
Ja siinä eessäin oot