Coretin katsoi, kun toinen tuli takaisin. Hän otti toisen kuulokkseen pois korvastaan, jotta kuulisi, mitä toinen hänelle sanoi. Ja toisen sanat kuullessaan hän alkoi nauramaan. Hieman liiankin kovaa, sillä pari oppilasta katsoi heidän suuntaansa. Mutta Coretinia se ei häirinnyt. Hän vain heiluatti kädellään sen merkiksi, että kyseessä oli sisäpiirin juttu.
"Älä viitsi. En olisi täällä, jos elämäni olisi ollut niin normaali, että hermostuisin noin pienestä."
Coretin katseli toisen piirustuta, joka oli lähinnä mustia viivoja. Siis hitto vie, päästettiinkö tänne tuollaisiakin? Täysin lahjattomia, jotka purkivat itseään. Eihän tuon paikka ollut täällä, vaan jossain taidekoulussa. Siellä saattoi tehdä jotain tuollaista, ja vielä kutsua sitä taiteeksi.
"Ja mitä sinä kuvittelet? Että olen joku saatanan homofobinen paska?"
Hän katsoi toista kuin tämä olisi jotenkin sairas, ja hänen maailman kuvansa mukaan tämä oli. Hän oli elänyt hyvin vaativan ja tyylitietoisen grandmérensä luona, joka oli palkannut itselleen uuden stylistin, kun entinen vanheni. Joten Coretin oli aina tavannut joka vuosi uuden homon, ja tullut kyllä yllättävän hyvin heidän kanssaan toimeen. Isä olisi hänet hakannut, jos olisi saanut tietää..
awww <3
nanashi/Coretin on ihana <3