Declan kohautti olkiaan. "Kokaiinin takia. Kaikki hauska aina kielletään." Hänen papereissaan kyllä luki jotain keskittymisvaikeuksista, mutta niitähän hänellä ei ollut. Eikä kokaiinikaan hänelle mikään ongelma ollut. Ja kai Declan oli jotenkin.. järkyttänyt vanhemmat ulkonäöllään - heidän mielestään hän oli liian naisellinen ja hän keskittyi ulkonäköönsä ihan liikaa. Ja sitten kun otetaan huomioon se, että hän oli egoisti, todella negatiivinen ja ylivilkas. Mutta ei hänellä silti ollut mitään "ongelmaa", josta hänen täytyisi päästä eroon. Ensimmäinen aste paranemiseen on ongelmien myöntäminen. Kuinka monelta terapeutilta ja koulupsykologilta hän oli nuo sanat kuullutkaan?
"Puoli vuotta. Ehkä", Declan sanoi. Hän koskaan mitään päivämääriä muistanut. "Liian kauan kuitenkin."
//
Declan vain nyökkäsi. Hän oli usein miettinyt miksei alkoholia ollut merkattu hänen papereisiinsa. Ei hän nyt kovin montaa kertaa ollut käyttänyt kokaiinia selvänä.
"Mä kylläkin ajattelin häipyä heti kun täytän 18", Declan sanoi. Siihenkin oli.. melkein vuosi. Fuck. No, hän lähtisi silti. Omin luvin sitten, jos häntä ei päästetty. Hän vanhempiensa vastuulla enää silloin ollut, hän saattoi tehdä mitä ikinä sattui haluamaankin. Ja tylsyyteen kuoleminen näiden seinien sisällä ei kuulunut niihin asioihin, joita hän halusi tehdä. Tietenkin hän voisi lähteä vaikka heti, mutta tällä naamalla se ei onnistuisi - hän erottui liian hyvin.
DAMN, toi hahmo on niin ihana. Oi aww. Tyyliin paras ja mahtavin millä mä olen ikinä pelannut.