IRC-Galleria

Paossa on virhe. Hablahabla.

Miellyttävä syyspäivä piristi kummasti Cairon mieltä, vaikka hän harvemmin mitään erityistä piristettä edes tarvitsi ollakseen hyvällä tuulella. Tällaiset päivät joka tapauksessa lähestulkoon pakottivat ulkosalle, ja suurin osa koulun oppilaista olikin majoittunut pihamaille, vain harva oli halunnut jäädä ummehtuneeseen koulurakennukseen aikaansa tuhlaamaan.
Lämpimästä ilmasta huolimatta Cairolla oli yllään farkut ja pitkähihainen paita, vaikka ulkona olisi taatusti selviytynyt vähemmälläkin varustuksella. Espanjan auringon alla asustelleelle pojalle ei kuitenkaan englantilainen syyspäivä tuntunut sentään mitenkään turhan kuumalta, vaikka poikkeuksellista lämpöisempi saattoi ollakin.
Etsiskellessään sopivaa uhria tyydyttämään päivittäisen juttuseuran tarpeensa Cairo oli Nortonin ympäristöä kolutessaan lopulta päätynyt puutarhaan, sillä siellä vaikutti olevan eniten jengiä koolla. Seuran valikointi kuitenkin keskeytyi yllättäen, kun poika kuuli jonkun selvästi kutsuvan häntä - tai ainakin joku käytti yhtä niistä yleisimmistä lempinimistä, joita hänelle oli elämänsä aikana siunaantunut.
Välittömästi Cairo lähti loikkimaan kohti tuota kutsujaa, joka osoittautuikin puutarhan perukoilla kamera kädessään nököttäväksi pojaksi. Ennen kuin hän ehti ääntäkään päästää, oli toinen jo tyrkännyt pitelemänsä kameran hänen käsiinsä ja vaatinut häntä nappaamaan kuvan.
Oli sääli toisen kannalta, ettei vielä tuntenut Cairoa alkuunkaan, sillä muuten tuo ei ikipäivänä olisi uskonut minkään näköistä kameraa hänen käsiinsä. Toki Cairosta oli vain mukavaa saada jonkinlaista toimintaa aikaan, ja hän olikin heti valmiina ottamaan toisesta millaisia kuvia tahansa.
"Hymyä huuleen ja sano kannabis!"
Sen sijaan, että kamera olisi nätisti ottanut kuvan tuosta puskaan nojailevasta pojasta, se vain irvisti hänelle ilkeästi eikä tehnyt elettäkään ottaakseen kuvan. Häiriköityään samaa nappulaa vielä viisi kertaa poika päätteli vekottimen olevan rikki, mutta ajatteli kuitenkin olevan parasta kysyä neuvoa toiselta.
"Miten tämä laukeaa?" hän kysyi tapittaen toista silmät suurina.

Sheila on ihan sekasin. Oikeesti. Mäkään en oo tällä hetkellä niin sekasin.

Kiitos Tokio Hotel - etenkin Bill Kaulitz - ja nää paskaset naishormonit, mä itken TAAS. (noi lapset <3)

Äikän aine kirjotettu. Helvetti tosta tuli paska.

Ah, eka kausi katottu. Eikä siihenkään menny ku viikko.

"Mikä sua vaivaa?"
"Mä olen pikkasen sekasin."
"No mut ajattele, jos toi sekoaa täysin, niin ainakin me tiedetään ketä syyttää. Tai jos se saa sydärin tai sekoaa, kompastuu, lyö päänsä ja kuolee verenhukkaan, niin ainakin me tiedetään kenelle lähetetään murhasyytteet."

"Aattele. Mitä lähempänä se keikka on, sitä enemmän toi sekoilee. Aattele sit kun on enää viikko siihen keikkaan."
"Tai päivä."
"Muutetaan Ruotsiin."

Mä tiesin ettei Lincoln kuole, mutta itkin kuitenkin. >.<
(sen pää näyttää muuten ihan helvetin isolta, kun ne leikkaa sen hiukset pois)

Tokio Hotel tappaa mut vielä joku päivä.

"Mutta hän ei tiennyt missä olisi se tapaamispaikka, joten hän joutuisi turvautumaan Declanin suuntavaistoon."

Mihin suuntavaistoon !!? Sillä jätkällä mitään suuntavaistoa ole.