IRC-Galleria

Bill:
[] Osaan olla harvinaisen angstinen
[] Olen niin kaunis, että ihmiset osaavat vain ihmetellä
[] Mutta tukkani on välillä aika järkyttävä pusikko
[] Must... sleep....
[] Minulla on pakkomielle poseerata välillä tuskaisen vammaisesti
[] Tanssiliikkeet ovat erikoisalaani
[] Näytän fiksuimmalta silloin, kun en ajattele kameran olevan lähellä
[] Muistutan välillä oravaa
[] Oon ihQ
[] Kun näen mikrofonin, saan kamalan puheripulin. Aina.

Toi on jotenkin niin söpö.
(NYT mä tarkotan tota kuvausta, en kerrankin sitä jätkää)

En mä taas voi olla kipee. Vastahan mä olin.

Hiusten värjääminen ei muuta blondia yhtään fiksummaksi.

Uah, TETtiin kiusaamaan pikkusia ala-asteelaisia.

"Kiva jos kylmyys vei aistien lisäksi jo muistinkin... Dementisoidun pakkasessa, hellurei!"

<3

Ei perkele, ei se voi taas olla mun vuoro pelaa. YH.

... Miksi mä en ole yllättänyt kun 1000 Meere on kolmatta viikkoa ekana ?

Miksi luonteen kirjottaminen on aina yhtä syvältä ja tyhmää ja vaikeeta ja turhauttavaa ja sellasta ?

An old man by a sea shore at the end of day
Gazes the horizon with sea winds in his face.
Tempest-tossed island, seasons all the same.
Anchorage unpainted and a ship without a name.

Sea without a shore for the vanished one unheard
He lightens the beacon, light at the end of world.
Showing the way, lighting hope in their hearts,
The ones and their travels homeward from afar.

[Chorus:]
This is for long-forgotten light at the end of the world.
Horizon's crying the tears he left behind long ago.

The albatross is flying, making him daydream
The time before he became - one of the world`s unseen
Princess in the tower, children in the fields -
Life gave him it all: an island of the universe.

Now his love`s a memory, a ghost in the fog.
He sets the sails one last time saying farewell to the world.
Anchor to the water, seabed far below,
Grass still in his feet and a smile beneath his brow.

[Chorus x2]

Luulenks mä vaan, vai kuulostaaks Anthony Hamilton ja Isam Bachiri oikeesti ihan samalta?