Oikeastaan päivä ei olisi ollut hullumpi viettää ulkosallakin, mutta Cody oli siltikin päättänyt linnoittautua sisälle, niin, jos tuon epämääräistä tallustelua ympäriinsä pystyi linnoittautumiseksi kutsua. Syystä ei ollut tietoa, ei keesipää nimittäin yleensä ihan älyttömästi viettänyt aikaa asuntolassa tai huoneessaan. Jos poika halusi olla yksin, mikä oli muuten alkanut yleistyä Nortoniin tulon jälkeen, tuo meni mielummin muualle kuin huoneeseensa. Nyt jalat kuitenkin veivät käytävää pitkin ja jopa yllättävän verkkaiset askeleet painautuivat lattiaa vasten kun Cody kädet farkkujen taskuihin tungettuina talsi eteenpäin. Poika haukotteli hieman ja kirosi unettomuuttaan, vilkaisten sitten ympärilleen.
Vauhti oli joko liian kova tai sitten Codyn kuulo toimi hitaasti, sillä käveltyään yhden käytävän varrella olevan huoneen ohitse, pojan vauhti äkkiä hidastukin ja tuo pakitti pari askelta taaksepäin sen huoneen kohdalle, joka pojan kuuloaistin oli herättänyt. Niin no, ei Cody yleensä erityisen tarkkaan ympäristöään kuunnellut, muttei tuo siltikään voinut välttyä siltä ääneltä joka yhdestä asuntolan huoneesta kuului.
Lauloiko joku? Hemmetti, kyllä, joku tosiaan lauloi - ja soitti vielä kitaraakin.
AWW, Nortonissa on paras porukka ikinä <3