IRC-Galleria

Maanantai-illan raju taistelu MM-kisojen jatkolohkon voitosta kallistuu armotta Kanadalle, mikäli tilastoja on uskominen.

Kanada on ollut Klotenissa maineensa veroinen eli äärimmäisen tehokas maalipaikoissa. Se hakkaa kiekot sisään vaikka väkisin.

Suomi on pystynyt luomaan painetta vastustajan maalille lähes täsmälleen yhtä paljon kuin Kanada, sillä laukausten määrässä Leijonat häviää vain 184-188. Ero syntyy laukausten laadussa. Kanadan vedoista on mennyt verkon perille 32 kiekkoa, kun Suomi on pystynyt maalintekoon vain 17 kertaa.

Kanadan tehoprosentti on kisojen paras 17,02 ja Suomen lähes puolet huonompi eli 9,24. Tämä tarkoittaa, että Suomi tarvitsee keskimäärin melkein tuplasti enemmän kuteja yhtä maalia kohti kuin Kanada.

Ylivoimapelin tehokkuus todistaa samaa: Kanadan yv-prosentti on ylivoimaisesti kisojen paras 43,33. Suomi on tässä tilastossa seitsemäs 9,24 prosentin tehollaan.

Johtopäätös: Suomella ei ole varaa ottaa jäähyjä. Ei, vaikka Leijonat onkin päästänyt kisoissa alivoimalla vasta yhden maalin ja johtaa av-tehoprosenteissa hienolla lukemalla 96,00.

Maalivahtipeli kummallakin huippuluokkaa

Tilastojen valossa illan taistelusta on tulossa vähämaalinen, sillä sekä Kanadan että Suomen maalivahtipeli on huippuluokkaa. Kanadan Chris Mason on tilastokärki huikealla torjuntaprosentillaan 97,80. Suomen ykkösvahti Pekka Rinne on tilaston kolmas (93,75 %) ja Kanadan Dwayne Roloson kuudes ( 93,44 %).

Kuka ne harvat maalit sitten todennäköisimmin tekee? Vilkaisu pistepörssiin kertoo Leijonien kannalta karua kieltä: Kanadalla on neljä pelaajaa pörssin yhdeksän parhaan joukossa, Suomella vain yksi eli Niko Kapanen, joka on seitsemäntenä saldollaan 5+3=8.

Kanadan Marty St. Louis johtaa mätettyään viidessä pelissä hurjat tehot 4+8=12. Myös Steve Stamkos, Jason Spezza ja hirmupommeja ampuva puolustaja Shea Weber sijoittuvat pistepörssin Top-yhdeksään.

Kun tilastofaktat vetää yhteen, voi todennäköisimmäksi lopputulokseksi haarukoida Kanadan 3-1-voiton.

Suomen lohtuna on se, että peliä ei ratkaista tilastoilla vaan jäällä, jossa todennäköisyydet voivat olla paperia.

Hitto Suomi saa Kanadalta turpaansa. Millä taidoilla ne luulee pääsevänsä Masonin ohi? Niillähän oli vaikeuksia päästä Mezinin ohi ja Mason on vielä parempi.

The other great thing would be if Tokio Hotel would board a plane and crash into Iraq.




hajos~ paras ikinä.

- Steven Stamkos ♥
- Chris Mason ♥
- Drew Doughty ♥
- Jason Spezza ♥
- Shea Weber ♥
- Martin St. Louis ♥
- Dany Heatley ♥
- Mike Fisher ♥
- Derek Roy ♥
- KANADA ♥♥


mestaruus menee Kanadaan ♥

Ei sillä etteikö Jesse sietänyt kipua, sillä hänen kipukynnyksensä oli varsin korkea. Mutta raapiminen tuntui vain varsin epämiellyttävälle, eikä poika toivonut toisen sitä harrastavan. Ei ainakaan noilla kynsillä.



muah, tästä tulee hauskaa.

Älä ikinä kato Pakoa ja syö samalla. Hyvä etten tukehtunut.

Mikään leffa ei oo ikinä saanu mua nii sekasin. Ja se on jo paljon, onpa noita leffoja tullu katottua aika kiitettävä määrä.
Itkin sen leffan aikana varmaan puol tuntia putkee. Se loppu on niin koskettava, ettei sille voi olla itkemättä. Se on täydellinen.


"Truth is, sometimes I miss you so bad I can hardly stand it."

Ennis Del Mar: I'm gonna tell you this one time, Jack fuckin' Twist, an' I ain't foolin'. What I don't know - all them things that I don't know - could get you killed if I come to know them. I ain't jokin'.
Jack Twist: Yeah well try this one, and I'll say it just once!
Ennis Del Mar: Go ahead!
Jack Twist: Tell you what, we coulda had a good life together! Fuckin' real good life! Had us a place of our own. But you didn't want it, Ennis! So what we got now is Brokeback Mountain! Everything's built on that! That's all we got, boy, fuckin' all. So I hope you know that, even if you don't never know the rest! You count the damn few times we have been together in nearly twenty years and you measure the short fucking leash you keep me on - and then you ask me about Mexico and tell me you'll kill me for needing somethin' I don't hardly never get. You have no idea how bad it gets! I'm not you... I can't make it on a coupla high-altitude fucks once or twice a year! You are too much for me Ennis, you sonofawhoreson bitch! I wish I knew how to quit you.
Ennis Del Mar: [crying] Well, why don't you? Why don't you just let me be? It's because of you Jack, that I'm like this! I'm nothin'... I'm nowhere... Get the fuck off me! I can't stand being like this no more, Jack.

Kanada!

//Hmm...Ehkei Lucianin ylpeys anna sen tehdä sitä vaikka sen takuulla tekis mieli lukita Declan johonki kaappiin ettei se lähde pois ^^,
Ehkä Lucian saa joskus blondimaisen älynväläyksen ja lähtee esim. kesällä ettiin Declanii jos ei kestä elää ilman sitä niin pitkään 8DD

Ihanat noi vikat lauseet kursivoidulla. Mistä sie ne nappasit!?//

Lucian ei odottanutkaan - eikä tahtonutkaan - täyttä avautumista eikä luottamusta. Hänelle olisi riittänyt tämä mitä heillä nyt oli mutta näemmä Declanin vietti johti ulkomaille.
Se tässä blondia niin harmittikin ja sai hänet haikealle mielelle. Harvinaista kyllä jollakulla kerrankin oli vaikutusta häneen tälläkin tavalla.
Ei hän meinannut sitä että olisi rakastunut Declaniin, mutta kieltämättä toinen oli käynyt tärkeäksi viimeisen vuoden aikana ja tämän yllättävä menettäminen hämmensi Luciania enemmän kuin poika itsekään olisi voinut uskoa.
Ja vaikka Declanilla saattoi olla taipumusta raivoamiseen ja huutamiseen ei Lucian ollut joutunut tuollaisia tilanteita todistamaan. Itseasiassa hänelle jäi toisesta vain hyviä muistoja.
He olivat tavanneet aina silloin kun kumpainenkin oli ollut hyvällä tuulella ja jos Lucian olisi voinut hän olisi takuulla tahtonut tavata Declanin aina hyvällä tuulella ollessaan.
Se elämä jonka he olivat yhdessä jakaneet oli ollut riidatonta ja leppoisaa, seksin ohella oli keskusteltukin hieman turhanpäiväisiä. He olivat siis viettäneet juuri sellaista elämää jollaista Lucian takuulla jäisi kaipaamaan...

Ei Lucian toista itkupillinä muistaisi vaikka tämä olisi uudelleen itkuun purskahtanutkin.
Declanin kuiskauksen hän ehti juuri ja juuri kuulla ennen kuin toinen oli poissa ja jätti blondin aukomaan suutaan hämmentyneenä.
Tuo oli juuri niin ominainen tapa Declanille häippästä paikalta ja hänen periaatteensa ja ylpeytensä estivät juoksemasta perään...Mutta toisaalta...

"DECLAN!" Lucian huudahti avattuaan pesutilojen oven ja veti syvään henkeä toivoen että ehti pysäyttämään toisen edes pieneksi, pieneksi hetkeksi.
Toivottavasti tämä ei ollut ehtinyt kauas. Nyt ei ollut hetki jona hän tahtoi huutaa.
"Sie...", hän aloitti ja imi hetken alahuultaan ennen kuin jatkoi, "...tiiät minne lähettää postikortit."
Tietenkin hän tarkoitti myös että toinen tiesi myös mihin osoitteeseen voisi lähettää hänelle kirjeitä.
Kerrankin Lucianista itsestään tuntui siltä että hän olisi voinut kirjoittaa niitä vaikka joka viikko ja postittaa Declanille. Suurin ongelma oli vain se ettei hän tiennyt toisen osoitetta mutta koska toinen...toivon mukaan saisi jostain Nortonin osoitteen tämä voisi lähettää kirjeet tänne...hänelle. Lucian nimittäin tulisi viettämään täällä ainakin vuoden vielä tämänkin jälkeen...
Vanhempansa eivät tahtoneet päästää häntä pois.

Lucian jatkoi alahuulensa imemistä, piti katseensa alhaalla ja nypläsi kädessään pitelemänsä paidan helmaa.

//Joo, sori. Tää peli taitaa nyt jatkuu vielä parin viestin verran mutta siis...En voinut estääkään.
Vaikka toi onkin jotain epä-Lucianmaista mutta silti...Sille tulee ikävä Declanii :>>//





ja nyt mä itken. saatana. muttakun se on IHANA.