Veden kalvo heijastaa tätä lahden poukamaa
Muistatko sen?
Tässä kerran istuttiin ja mä kanssas' olin niin
onnelinen
Aavistin; Se loppuu aikanaan
mut' se silloin pelottanut ei
Pettymystä peittellä koetin, kun syksy sut vei
Säilyy eilinen, vaik' jälkikuva sen
pois katoaa
tuuleen noin hajoten
vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan
sua saata
kokonaan
unohtaa
Tämä ranta varjoinen, kun mä kuljen kautta sen...
nostalgiaa
Mua kaipuu kaihertaa, minut ikäväni taas
valtaansa saa
Tiedän, et' se loppuu aikanaan
mutta aina uskoo jaksa en
Kyyneleistä viimeisen vuokses', sen pyyhkäisen pois
Ei haihdu eilinen, vaik' jälkikuva sen
pois katoaa
tuuleen noin hajoten
vaik' omaksein sua saanut en , en milloinkaan
sua saata
kokonaan
unohtaa