Viimeinen leiri takana. Satakunta potilasta, muutama tupakka-aski, neljä siirtymistä raskaan joukkosidontapaikan kanssa, yks kuollut, kuus haavoittunutta. Riitti tälle alikersantille.
Päivystän prikaatin sairaalassa joulunaluspäiviin saakka. Viime- ja toissalomat oli hienoja. Ostin tipunkeltaisen untuvatakin ja KoneHelsinki-farkut sekä käytin määrittelemättömän määrän rahaa ravintola- ja taksitoimialojen tukemiseen. Karpalolonkero on hyvää.
Nyt olo on epävarma. Tuntuu siltä että mun pitäisi olla tällä hetkellä jossain muualla.
Tekemässä jotain muuta. Elämässä o m a a elämääni. Alan saada tarpeekseni huomattavan monista asioista.
Uusimmat blogimerkinnät
- Osoite muuttuu 12.05.
- Työ, työ, työ, harrastus, työ, loma 12.03.
- Maailmantila 27.02.
- Loputtomasti samaa 15.12.
- Geeniburgeri 28.10.
- Mielentilaharjoitus 15.10.
- "Teatteri on palturin puhumista merki... 10.10.
- Teletapiaa 30.09.
- Yö 25.09.
- Silikonitiivistettä ja hampurilaisia 09.09.