Viimeyö meni junassa. Pasilan jälkeen joka kerta kun juna heilahti, osa minusta tipahti radan varrelle, Hämeenlinnan kohdalla en enää jaksanut ja nukahdin. Henkinen ähky. Tapahtui ihan liikaa kaikkea. Tuntui, että Rovaniemelle minusta saapui vain tyhjä kuori. Keskustaan kävellessä jaksoin hymyillä hetken kun näin tutun linja-autoaseman ja Lappia-talon. Kotimatkalla piti pysähtyä silti monta kertaa kun tuntui, etten saa happea.
Nyt väsyttää.
Olen kuitenkin hyvilläni siitä, että lähdin.
Unilelu jäi sinne. Omasta itsestäni en oo ihan varma.