No heräsin yksin. Ja krapulakin oli kolmanneksi pahinta astetta eli pelkäsin kuolevani, vielä vähän huonompi olo niin olisin toivonut kuolevani, ultimaattisimmalla tasollaan sitä pelkää, ettei kuolekaan.
Baarissa oli ihan sikapaljon tuttuja. Lukioaikaisia kavereita ja muita. Kaikkien kanssa en ehtinyt ees jutella kunnolla. Grilli- ja taksijonossa tuntui kestävän ikuisuus, mutta kotona oltiin jo viideltä. Mahdoton yhtälö jos oltiin Puustellissa tappiin asti, tosin en kyllä tiiä oltiinko siellä siihen asti :o
Uusimmat blogimerkinnät
- Osoite muuttuu 12.05.
- Työ, työ, työ, harrastus, työ, loma 12.03.
- Maailmantila 27.02.
- Loputtomasti samaa 15.12.
- Geeniburgeri 28.10.
- Mielentilaharjoitus 15.10.
- "Teatteri on palturin puhumista merki... 10.10.
- Teletapiaa 30.09.
- Yö 25.09.
- Silikonitiivistettä ja hampurilaisia 09.09.