Neljän päivän kuluttua armeija on ohi ja siirryn reserviläisten kunniakkaisiin riveihin (tai niin mun veli sanoo). Hämmentävää. Varusmiestoimikunnan puheenjohtja soitti tänää ja pyys mua juontaan torstai-illan kotiutumiskonsertin jossa on joku bändi jonka nimestä ei voi tietää miten se kirjoitetaan, jotain ihqpeipejä siinä kuulemma on, ja sit on Lamourettes. Mihin kaikkeen sitä menee ittensä panemaan. No se on sit vihoviimeinen nakkihomma armeijassa.
Kokeilin äsken runkkailla korvakorua paikoilleen ettei menis umpeen tuore reikä tässä viikon aikana, joku muu saa survoo sen, itse en osannu.
Vuodenvaihde oli mainio. Syötiin ystävien kans mun lattialla ja kuunneltiin musiikkia.
Ja sitten me ryypättiin.
Tämä jo kolmatta vuorokautta jatkuva selvinpäinolo saa minut voimaan pahoin. Ehkä se menee ohi.