Minusta on käsittämättömän upeaa, että turhautuneita, olematonta rakkauselämäänsä surkuttelevia yksin asuvia nuoria voidaan nykyään kutsua urbaaneiksi city-sinkuiksi sääliä herättävien vanhojenpoikien tai -piikojen asemesta. Mä oon ollut tänään tosi urbaani city-sinkku. Lähdin kaupungille, vejin akvaarioikkunaisessa kahvilassa niin paljo sumppia, että vieläki oksettaa. TODELLA urbaani city-sinkku olisi tietysti tilannut latte macciatoa, mutta mä olen kyllästynyt kahvin kanssa hifistelyyn.
Ruokakaupassa urbaanilla city-sinkulla on näytön paikka. Automarkettiin hän ei mene, se on niin kovin keskiluokkaista, niin samanlaista ku Daiya osuvasti tänään kuvasi omassa blogissaan. Urbaani city-sinkku menee keskustan lähikauppaan. Kassalla hän pakkaa ostoksensa nopeasti ruskeaan paperipussiin siten, että säilykkeet tulevat pohjalle, ja päällimmäiseksi kassista ulos pursuaa kimppu tuoretta basilikaa ja pari patonkia. Tämä välittää kanssaeläjille viestin, että urbaani city-sinkku suosii tuoreita raaka-aineita, laatua ja on lisäksi pystyvä kokki, mistä olisi hyötyä mahdollisessa parisuhteessa. Paperisesta ostoskassista pilkottava basilikakimppu vastaa käyttötarkoitukseltaan paratiisilinnun soidinpukua. Paperisesta ostoskassista pilkottava basilikakimppu kirkuu viestiä "tutustu minuun!". Kotiin hän ei kävele lyhintä, vaan vilkkaimmin liikennöityä reittiä, jotta mahdollisimman moni huomaa kuinka eurooppalainen ja valveutunut urbaani city-sinkku on.
Ai niin, ennen ruokakauppaan lähtöä urbaani city-sinkku vaihtaa alushousut vastaamaan sävyltään pipon tekstuuria.
....Huh, onneksi näitä päiviä ei ole joka viikko.