IRC-Galleria

Moi.

Mun nimi on Ensio (nimi muutettu) ja mä olen konditionalisti. Mä olen käyttänyt konditionaalia säännöllisesti jo vuosia. En ees osaa sanoa enää kuinka kauan mun elämä on oikeestaan pyörinyt konditionaalin ympärillä.

Sehän alkoi niinku se yleensä alkaa. Sellasta kevyttä jossittelua kaveriporukassa silloin tällöin. Vähitellen konditionaali alkoi sitte viedä mua mukanaan. Viikoittainen käyttö muutui päivittäiseksi, enkä oo nähnyt konditionaalitonta päivää sen jälkeen. Välillä on näkynyt valoa tunnelin päässä, mutta aina mä olen palannut konditionaalin pariin. Aluksi mä pystyin salaamaan konditionaalin käytön läheisiltäni erilaisin kiertoilmauksin, mut kyllähän se jossittelu alkaa ihmisestä näkyä aika pian päällepäinkin. Siinä meni sitte työpaikka alta, vanhat kaverit katos ympäriltä kun pyörin muiden konditionaalin käyttäjien kans jossittelemassa teatterilla ja yliopistolla ja kahviloissa.

Mä haluan aidosti päästä eroon konditionaalista, mut tiedän että täysin siitä ei voi koskaan parantua. Mä tulen olemaan konditionalisti lopun ikääni, mutta olen kiitollinen jokaisesta konditionaalittomasta päivästä.

Hitto, pitäis tiskata ja alkaa valmisteleen muuttoa. Kouluhommiakin pitäis tehä.

En käsitä logiikkaa, joka panee mun kännykän ennakoivan tekstinsyötön tarjoamaan sanaa "lesbon" joka jumalan kerta ku yritän kirjoittaa "kesän". "Onko sinulla suunnitelmia lesbon ajaksi?" "Tänään oli lesbon kuumin päivä." "Lesbon lapsi mä oon." ...Joka kerta.

Mutta asiaan. Tietokoneessani on mesekuppa. Tämä ei toimi junan vessaan verrattavalla varmuudella. Junan vessassapa vietinkin oivallisia hetkiä tiistai-aamuna. Olin ollut käymässä Pohjanmaalla ja maanantain olin isoveljen avovaimon kanssa Oulussa laatuajalla (vaikka etanat oli mauttomia ja bellini tarjoiltiin pillin kera ja pastan aromi toi mieleen rikkoutuneen sähkölaitteen). Tiistai-aamuna sit junaan Oulussa ja tulin huonovointiseksi. Menin vessaan, avasin pöntön kannen ja tuijottelin kylttiä jossa luki "wc:n käyttö sallittu vain junan liikkuessa", pidättelin oksua ja rukoilin että "liiku jo perkele!" Ei onnistunut. Sinnepä jäi yölliset kebabit Oulun rautatieaseman ratapihalle mahahappojeni kera. Se oli varmaan se majoneesi, koska edellisiltainen humalankaltainen olotila ei millään muotoa antanut edellytyksiä moisiin ruumiintoimintoihin. Ruumiintoiminnoistapa tuli mieleeni, että haluaisin viettää edes joskus, edes joskus edes yhden, YHDEN päivän kuulematta MITÄÄN kenenkään kanssaihmisen ruumiintoiminnoista, eritteistä tai sairauksista!

Rannalla on ollut mukavaa kesäteatteritreeneissä. Pari päivää on mennyt paidatonna ja tämänpäiväsen loppukohtaustreenin perusteella myös aivotonna. Siitä tulee hyvä pätkä. Lumikki ja seitsemän kääpiötä pyörii siis Rovaniemellä Konttisen kesäteatterilla juhannuksesta elokuun alkuun. Tulukaa vilikaseen ku tääläpäin pyörittä.

Niin ja muuten! Jos päivettävää kosteusvoidetta sisältävän purkin kyljessä lukee "soft shimmer" niin siinä on sitte muuten saatanasti glitteriä. Oon kimallellut tämän päivän ku Ruotsin Euroviisuedustajan hamonen.

Tänä aamuna herätessäni tunsin oloni jollain tapaa erityisen maanläheiseksi. Muhevan mullan elinvoimaa uhkuva tuoksu suorastaan leijaili sieraimiini. Ja toden totta! Ikkunani alla olikin aikamoinen kasa multaa ja suurensuuri keltainen kaivinkone sitä siihen lisää kasaamassa.

Usein yksinolon tunne saa ihmisen alakulon valtaan ja synkät ajatukset työntävät iloiset asiat syrjään. Minä en tänä aamuna tuntenut olevani tässä maailmassa yksin. Kylpyhuoneremonttia tekevät naapurini pitivät siitä tarmokkaasti huolen iskuporakonein ja vasaroin. Noh, "aikainen lintu madon noukkii", ajattelin, nousin ylös ja päätin ottaa oikein virkistävän suihkun. Enkäpä lainkaan voi käydä vähättelemään aamuisen suihkuhetkeni virkistävyyttä! Sainkin nimittäin niskaani oikein aimo lorauksen jääkylmää vettä, joka oli jäänyt putkistoon ennen vesikatkoksen alkua.

Harjoituksissa sain aivan uusia kokemuksia, kun nukuin Café Tivolin narikan edustalla melkein kaksi tuntia siitä syystä, että olin ollut hieman hajamielinen kotoa lähtiessäni ja jättänyt avaimet sisälle! Nälkäkin alkoi kurnia massun pohjalla, mutta minä poika vain käänsin kylkeä ympyränmuotoisella istuimella kun näin unta sellaisesta Baileysista ja Fresitasta tehdystä drinkistä, jonka nimi on hieman liian tuhma ääneen lausuttavaksi. Huonomminkin olisi toki voinut käydä! Olisin saattanut nähdä painajaisia, painajaisten näkeminen saa olon tuntumaan kurjalta. Onneksi Helsingin Sanomain tilauspalvelusta soitettiin minulle kesken unien, niin en nähnyt ainakaan painajaisia, koska olen ollut siitä saakka hereillä aivan koko ajan.

Onneksi ystävälläni Juholla on kotini vara-avain juuri tällaisten tapausten varalta! Jonkin ajan kuluttua harjoitusten päättymisestä pääsin kotiin ja sain komean kuhmun otsaani kun löin sen oven pieleen rientäessäni hurjaa vauhtia kylpyhuoneesta vastaamaan puhelimeen, joka välkkyi villisti ja tärisi työpöydälläni. Nuori tyttö, joka soitti minulle, kuulosti ystävälliseltä eikä lainkaan pettyneeltä, vaikka en ollutkaan se Päivi, jota hän oli yrittänyt tavoittaa. Olen varma, että hänellä oli iloisia uutisia Päiville. Ehkäpä hän ehdotti yhteistä eväsretkeä johonkin kauniiseen paikkaan. Toivon, että heillä molemmilla on ollut mukava päivä.

Surrrr! Ihan kuin ulkoa kuuluisi jotain jännittävää ääntä! Voisikohan se nyt olla se koko horisontin peittävä heinäsirkkaparvi tai raekuuro, jota olenkin tässä jo odotellut saapuvaksi kruunaamaan ihanan päiväni?

Nannan kans just listattiin mesessä asioita, jotka on noloja:

1. Kaverilta vonkaaminen.
2. Vonkaa, mut sammuu ennneku vonkaus tuottaa tulosta.
3. Vonkaa joltain, jolta on joskus saanut, mutta epäonnistuu.
4. Vonkaa kahdelta tyypiltä samaan aikaan ja ne paneekin keskenään.

Joo, maailmassa on neljä noloa asiaa.

Taisinpa paukauttaa oven myös kotiin tullessani, en muista (kts. edellinen merkintä)! Hih!
Työkavereiden kanssa oli lystiä. Tuli parempi mieli. Tänään oli Tivolissa ekat kesäteatteritreenit. Musiikkihommia ja hieno tunnelma kun päästiin viimeinkin aloittamaan.

Olen soittanut urkuja, se ei tee minusta kanttoria. Olen lennättänyt leijaa, se ei tee minusta Ilmailuhallituksen erityisasiantuntijaa. Olen selaillut Raamattua, se ei tee minusta Paavia. Jos sanon, että olen soittanut tinapilliä, se ei tarkoita että minä OSAISIN soittaa Tinapilliä. Tuottaja osti mulle tinapillin. Ja sitäpaitsi tämä tinapilli on ihan erilainen tinapilli kuin se tinapilli mitä millä minä oon joskus luritellut jonkun irlantilaisen mallaslaulun. No ei auta ku alkaa harjoitella pystyväksi tinapillistiksi! :D

Puolilta päivin kävin Rovaniemen musiikkiopiston koelaulussa. Ne teetättätätti mulla kaikkia typeriä taa ti ti taa ti ti taa taa -tehtäviä ja sit ku olin laulanut niille Laulun Ojalan Hilmasta niin ne pyys että josko saisivat kuulla vielä hämähämähäkin. Mutta sen mä osaan myös tinapillillä! Eikö siitä pitäisi myöntää roimasti lisäpisteitä!?

Lounastauolla Martinassa puhuttiin Jarnon, Ollin ja Villen kaa viinin ilmaantumisesta. Viini ilmaantuu kaula-aukon kautta korkin ollessa avattuna. "Oo, mistä tuo viini tuohon pöytään ilmaantui? No kaula-aukostahan se?" Meillä oli kyllä aika kehnot jutut.

Töissä oli muksaa, ihmisiä oli sopivasti ja sai touhuta niin että tuli vähän hikikin. Nyt olis hartiahieronta paikallaan. Ihmiset joi tosi paljo Jaloviinaa ja muita ylähyllyllä säilytettäviä, enkä minä ole mahdottoman suuri, joten joudun aina vähä kurkottelemaan. Kotiin tulemista mun piti psyykata itselleni, koska en tiennyt odottiko eräs henkilö mua alaovella. Oli onneksi ottanut kiellosta vaarin ja häipynyt. Mä oon todella pettynyt tähän ihmiseen. Puoli seitsemältä nukahdin.

Nyt on siis sunnuntai. Olen himpun verran vielä uninen, tahtoisin kytkeä itseni telakointiasemaani eli Tempur-petauspatjaani ja jämähtää siihen. Voisitko rakas naapurini siis LAKATA PERKELE TEKEMÄSTÄ SITÄ KYPYHUONEREMONTTIA!!!??? Nyt on sunnuntai ja mä oon ollut viimeyön töissä. Oon niin vihainen, etten voi kyllä olla enää kotona. Meen kaupungille ja aion paukauttaa oven lähtiessäni! Hah!

Tänään heräsin kun iskä soitti. Se tuli kyläilemään motoristiystäviensä kans. Meidän taloyhtiön mummot tuijotteli paheksuvaa mummotuijotustaan kesken pihapalaverin, jossa pannaan maailman asiat järjestykseen, kun viis prätkähiirtä kurvas pihaan. Se oli metkaa. Sit käytiin Martinassa lounaksella. Motoristijengi lähti takas Syötteelle ja mä salille saunomaan. Tuli sellainen olo et ois pitänyt ostaa jotain palautusjuomaa tai semmoista, missä luki punaisella "Adrenalin!" ku olin kerta käyny salilla. Itsepetos on petoksista paras. Mutta hyvä mieli tuli. Sitte VilGe teki mulle hyvää smoothieta Arnoldsilla. Ku astuin Zoomitin ovesta sisään niin Anviina oli tiskin toisessa päässä ja huus et "Hei sää oot ollu Doriksessa torstaina mä kuulin siitä sun perseestä!!!" Maine on kuin sarvi.

En nää Euroviisufinaalia melkein yhtään ku lupaudin meneen tänäänki töihin. Hyvitykseksi tästä tahdon ehkä kuunnella Carolaa koko illan ja olla hyödytön. Nyt rojahdan tuohon näkemään vähä päiväunia ennenku pitää panna tukka tötterölle ja lähtä sorvin ääreen.

Missä miehet ratsastaa!?

Jos käy yökerhossa siten, että ystäväsi nostaa sinut ilmaan ja farkkujesi takapuoli irtoaa paljastaen molemmat pakarasi, niin siitäpä kannattaakin lähteä sitten kotiin. ...Mä en tajuu miten ne repes sillä tavalla. Kalliitkin olivat.
Fritsu poskessa muuten ei oo hot! Taidan lähtee salille saunomaan.

Voisiko tribaalikuvioiden määrä paidassa ja lippalakin lipan kulma suhteessa zeniittiin olla kääntäen verrannollinen kantajansa henkisiin lahjoihin? Baarimikolle ei tarvitse olla kohtelias, en minä ota sitä henkilökohtaisesti, toki saat parempaa palvelua, jos käyttäydyt säällisesti. Mutta KYLLÄ, kun huudat kädet villisti huitoen tiskillä "ANNA KALIJAA!" niin voi pirulauta, se täytyy maksaa!
Minulla ei ole mihinkään kiire, muita asiakkaita sen sijaan alkaa harmittaa kun odotan, että kinastelet kaverisi kanssa siitä, kumpi maksaa tuoppisi. Minua ei kiinnosta vaikka maksoit kaverisi Leijonapullosta puolet maanantaina. Minä haluan sinulta oluttuopin hinnan.
Yhden euron.

Ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkään aikaan. Huomenna meen taas töihin, joten tässäpä sitten jähitään juhannukseen saakka poistumatta poronsarviasemakaavan vaikutuspiiristä. Onneksi viihdyn Rovaniemellä, ois kauheeta jos tää ois joku Sievi tai Espoo ja koko ajan vaan vituttais.

Minusta on käsittämättömän upeaa, että turhautuneita, olematonta rakkauselämäänsä surkuttelevia yksin asuvia nuoria voidaan nykyään kutsua urbaaneiksi city-sinkuiksi sääliä herättävien vanhojenpoikien tai -piikojen asemesta. Mä oon ollut tänään tosi urbaani city-sinkku. Lähdin kaupungille, vejin akvaarioikkunaisessa kahvilassa niin paljo sumppia, että vieläki oksettaa. TODELLA urbaani city-sinkku olisi tietysti tilannut latte macciatoa, mutta mä olen kyllästynyt kahvin kanssa hifistelyyn.

Ruokakaupassa urbaanilla city-sinkulla on näytön paikka. Automarkettiin hän ei mene, se on niin kovin keskiluokkaista, niin samanlaista ku Daiya osuvasti tänään kuvasi omassa blogissaan. Urbaani city-sinkku menee keskustan lähikauppaan. Kassalla hän pakkaa ostoksensa nopeasti ruskeaan paperipussiin siten, että säilykkeet tulevat pohjalle, ja päällimmäiseksi kassista ulos pursuaa kimppu tuoretta basilikaa ja pari patonkia. Tämä välittää kanssaeläjille viestin, että urbaani city-sinkku suosii tuoreita raaka-aineita, laatua ja on lisäksi pystyvä kokki, mistä olisi hyötyä mahdollisessa parisuhteessa. Paperisesta ostoskassista pilkottava basilikakimppu vastaa käyttötarkoitukseltaan paratiisilinnun soidinpukua. Paperisesta ostoskassista pilkottava basilikakimppu kirkuu viestiä "tutustu minuun!". Kotiin hän ei kävele lyhintä, vaan vilkkaimmin liikennöityä reittiä, jotta mahdollisimman moni huomaa kuinka eurooppalainen ja valveutunut urbaani city-sinkku on.

Ai niin, ennen ruokakauppaan lähtöä urbaani city-sinkku vaihtaa alushousut vastaamaan sävyltään pipon tekstuuria.

....Huh, onneksi näitä päiviä ei ole joka viikko.