IRC-Galleria

Kun opossumia kohtaa vaara, shokkireaktiona se vaipuu vikkelästi koomankaltaiseen tilaan ja sen anaalirauhaset alkavat erittää vihertävää pahanhajuista limaa, joka viestittää vaaranaiheuttajalle, että opossumi mätänee, eikä näinollen kelpaa ateriaksi. Eikä siinä vielä kaikki! Kyseisessä tilassa opossumi näyttää hävyttömän hassulta, kun sen kieli retkottaa ulkona. Ajatelkaapas jos evoluutio olisi ihmisellekin luonut moisen kyvyn. Olisipa se sitten hienoa ku baarissa joku tulee takaa ja sanoo "PÖÖ!!!" ja kaverilla kopsahtaa otsa tiskiin ja alkaa valumaan vihreää räkää ahterista.
Pitäisi käyttää vaippoja, jos ois säikky. Niin ja kypärää.

En tiedä miten tuo liittyi mihinkään. Tunnen itseni laiskiaiseksi, eikä opossumeja, laiskiaisia, vompatteja sen enempää kuin dodoja tai pussipirujakaan asu Suomessa. Laiskiaiseksi siksi, että nukuin pitkään, kävin kaupassa ja salilla ja tein ruokaa ja nyt on jo lähdettävä töihin. Mulla meni siis kokonainen päivä muutaman yksinkertaisen toimen suorittamiseen. Väsyttää ainakin vähemmän kuin eilen.

Muutto sujui yllättävän kivuttomasti. Kiitos kaikille ahkerille apureille! Välillä piti miettiä että miksi omistan kolme irtonaista wc-istuinta, lecaharkkoja, 160cm levetän massiivipuurunkoisen sängyn ja monia muita muuttamisen kannalta riemukkaita esineitä, mutta nyt se on taas ohi toivottavasti ainakin vuodeksi. Sitten on taas mielessä uusia kujeita. Hienoin asia uudessa kodissani on erillinen valoisa keittokomero, sekä lasitettu parveke varustettuna Rovaniemen kukkeimmalla vesistömaisemalla.

Mikäli et ole vielä käyny kattomassa Konttisen kesäteatterissa Lumikkia ja seitsemää kääpiötä niin nyt hopihopi! Enää 27 esitystä jäljellä! Tänään oli vähän koleaa kun tuuli kylmästi. Tunnin päästä alkaa työt ja oon hirmuisen väsynyt. Huomisen päivän oon päättänyt pyhittää tavaroiden järjestelemiselle, jospa tämä sotku alkaisi näyttää kodilta.

Eilen mentiin näytöksen jälkeen Irenen kaa mättöämään Raxiin ja sit Pahaan Kurkeen yhelle. Sielä oli paljo tuttuja. Päätettiin piipahtaa vielä Roy-clubissa. Sielä oli kauheasti sellasia valtavia pahiksen näkösiä motskarisetiä mustissa nahkaliiveissään. Sellasessa paikassa ei haluu kuulla lausetta "Löiksää mua!?" Onneksi se oli vaan Olli ja olin todellakin kopauttanut sitä nyrkillä kylkeen kun se käveli ohi. Vielä yksi tequila-slammer ja sitten kotiin.

Ajattelin huomauttaa naapuritaloyhtiön hallitukselle, että heidän lipputankonsa nuppi häiritsee maisemanautintoani. Se on suuri ja se on läpinäkyvää muovia!!! Vittu laittakaa nyt vielä joku led-valo sinne nokkaan keikkumaan niin näyttäisi vielä vähä mauttomammalta. MINUN kotini parvekkeelta ei pitäisi joutua tuijottelemaan moista ihmettä.

Äsken kävellessäni salilta kotiin, kuulostelin itseäni ja aakkostin ajatuksiani. Lopetin treeniohjelman tänään kevyeen loppuverryttelyyn juoksumatolla. Se tuntui niin hyvältä, että juoksin siinä reilut puoli tuntia välillä hikeä otsalta pyyhkien. Saunan jälkeen menin kauppaan, ostin hedelmiä ja vietin pitkän tovin lisäravinnehyllyn edessä. Vertailin eri proteiinipatukoiden hiilihydraatti- ja proteiinipitoisuuksia sekä pakkausten ulkonäköä ja hintaa. Karkkihyllyn kohdalla nyrpistin nenääni. "Vielä purkki rasvatonta maitoa".

Olenko mä nyt saavuttamassa sellaisen ruumiillisen kulttuurin tason, jossa raskas fyysinen ponnistelu tuottaa -jos ei nyt äärimmäistä niin- merkittävää hyvänolontunnetta? Ei kuulosta yhtään minulta. Nyt juon posket itsetyytyväisyyttä hehkuen, hiukset kosteana jotain vastustuskykyhässäkkää ja olen jo valmiiksi hieman pahoillani, ku huomenna ei ehdi salille ku on töitä.

HERRANTÄHEN VIEKÄÄ MINUT BAARIIN!

Huomasin eilen että "parin viikon päästä" on todellakin ainoastaan se yksi hetki, joka on tästä hetkestä tasan kaksi viikkoa eteenpäin. Oon viimeisen kuukauden ajan ollut muuttamassa "parin viikon päästä" ja eilen hoksasin että perskeles, se ois ylihuomenna. Raapustin äkkiä muuttoilmoituksen ja irtisanoin sähkösopimuksen. En löytänyt puhelinluettelosta "Rovaniemen muutto ja sutina Oy":n yhteystietoja, tarvitsisin sen firman palveluita nyt kipeästi.

Ojentajalihakset on kipeinä, lähen salille antamaan niille runtua. Saanpahan ainakin muutaman tunnin taas olla ajattelematta tekemättömiä töitä ja mitä mulla on ikävä.

Mun netti meni rikki. Juhannusviikko meni äkkiä. Treenattiin ahkerasti ja saatiin ennakkonäytökset siihen malliin hyvin vejettyä, että päästiin lusimaan juhannus pois alta.
Perjantaina oltiin Doriksessa, jatkoille mentiin teatterikaverin luo. Puhuttiin taiteesta ja tehtiin taikoja.

"Jos juhannusyönä juoksee vesisateessa munasillaan seitsemän kertaa taloyhtiön ympäri vastapäivään, oksentaa parvekkeelta ja heittää pallogrillin perään, saattaa nähdä unta lempikukastaan."

Vesisateessa näytteleminen voi olla hieman haasteellista, mutta vuosikymmenen raemyrskyssä näyttelemistä voisin luonnehtia jo vaikeaksi. Hyvä mieli kuitenkin jäi ja kritiikki oli lehdissä positiivista. Syötiin työryhmän kaa Fransmannissa ja tanssattiin Legendassa. Jatkoilla puhuttiin taas taiteesta. Tutustuin ihmisiin ja sensellaista. Kun tapaa uuden tyypin ja katsoo silmiin hieman liian pitkään, paras kohta on se, kun koskettaa sitä sohvalla istuessaan muka vahingossa jalalla, eikä se siirräkään omaa jalkaansa kauemmas. Pistosta aamulonkeron ja poronkäristyksen jälkeen kotiin uinumaan.

Seuraava esitys on vasta sunnuntaina. Oon miettinyt muuttoa, muuta en sit ookkaan sen eteen tehnyt paitsi miettinyt. Nyt oon tauolla Tivolin talkoista, huomiseksi pitäis saaha baari auki kuukauden remontin jälkeen. Ilimat vois lämmetä, mulla valuu räkä ja on ikävä.

Eilen oli Rovaniemellä markkinat, ja Lumikki, ilkeä äitipuoli, Taikapeili ja tietysti seitsemän kääpiötä oli promokeikalla. Oli kivaa. Sitten ajateltiin parin kaverin kanssa lähteä täksi päiväksi Nivalaan kattoon Joutilas Mies -oopperaa, mut sitte aateltiin et sinne on kauhean pitkä matka. Päätettiin lähtee sitte Särestöön mutta tänään sitte just ennenku piti lähtee niin että se onkin sitte kiinni sunnuntaisin. IHMISET KÄY MUSEOISSA SUNNUNTAISIN!!! Mikä ihmeen logiikka pitää museo kiinni sunnuntaisin? Pläh! Ihan huono museo!

Luin sit vähä aikaa Muumipappa ja meri -kirjaa, otin päiväunet, laitoin pyykkikoneen pyörimään ja aloin olemaan alasti. Vois olla koko päivän.

Tekemättä mitään.

NYT mä olen saavuttanut kaiken saavutettavissa olevan! Rovaniemellä ravintola Monte Rosassa mun roolihahmolla on oma nimikkoannos! Kaikki siis joukolla Monte Rosaan syömään Ujon pastaa! Hintaa kuus euroa ja sisältää kurkkua ja tomaattia ja salaattia. Niin siis kyse on lastenlistasta... Viisaan vilkas kala, Lumikin tipu, Jörön herkku, Lystikkään poro sekä Hyvän Prinssin lautanenkin lienee kokemisen arvoisia kulinaarisia elämyksiä pikkuväelle.

Tänään oon linkuttanut kyynärsauvan kanssa treeneihin, vastaan tuli sokea nainen opaskoiran kanssa ja pari mummoa kävelykeppeineen ja taluttajineen. Tunsin jonkinlaista sieluntoveruutta ja hetkellisen lämmöntunteen sisälläni: "Tiedän miltä sinusta tuntuu.".

Mä kävin toissapäivänä vajaan kymmenen kilsan juoksulenkillä. Mun elimistö ei vissiin ollut oikein tottunut sellaiseen niin se säikähti kamalasti ja meni ihan kipeäksi vasemman jalkapöydän joltain latinankieliseltä alueelta. Eilinen oli jo tuskaa ja tänään piti mennä lääkärille. Maksoin Suomen Terveystalo Oy:lle 60€ siitä, että sain raportin jonka mukaan minulla on "laakea turvotus keskijalassa..." Luulin kyllä hakeutuneeni hoitoon eri syistä kuin keskijalan turvotuksen, mitä nuorilla miehillä tapahtuu ajoittain. Rauhoittavaa oli kuitenkin kuulla, että varpaiden sensomotoriikka on normaali, ja cuneiformien alueella (asuuko sielä niitä hobitteja?) on ainoastaan äkillinen nontraumaattinen niveltulehdus jota lääkitään kyynärsauvojen käytöllä ja pillereillä.

"Tulehduskipulääkekuuri, tarv. kylmää. Ei voi ottaa SVA:a. Suositellaan välttämään rasitusta ainakin tämän viikon loppuun."

Uusimmassa Stage -lehden numerossa oli omistettu aukeama meidän kesäteatterille. Mä tarvitsisin erillisen leikekirjan lehtileikkeille. Äsken yhtä lappusta etsiessäni juutuin lukemaan kaikkia vanhoja lehtijuttuja missä oon ollut tyrkyttämässä itseäni sielu tai nännit paljaana.

Moi.

Mun nimi on Ensio (nimi muutettu) ja mä olen konditionalisti. Mä olen käyttänyt konditionaalia säännöllisesti jo vuosia. En ees osaa sanoa enää kuinka kauan mun elämä on oikeestaan pyörinyt konditionaalin ympärillä.

Sehän alkoi niinku se yleensä alkaa. Sellasta kevyttä jossittelua kaveriporukassa silloin tällöin. Vähitellen konditionaali alkoi sitte viedä mua mukanaan. Viikoittainen käyttö muutui päivittäiseksi, enkä oo nähnyt konditionaalitonta päivää sen jälkeen. Välillä on näkynyt valoa tunnelin päässä, mutta aina mä olen palannut konditionaalin pariin. Aluksi mä pystyin salaamaan konditionaalin käytön läheisiltäni erilaisin kiertoilmauksin, mut kyllähän se jossittelu alkaa ihmisestä näkyä aika pian päällepäinkin. Siinä meni sitte työpaikka alta, vanhat kaverit katos ympäriltä kun pyörin muiden konditionaalin käyttäjien kans jossittelemassa teatterilla ja yliopistolla ja kahviloissa.

Mä haluan aidosti päästä eroon konditionaalista, mut tiedän että täysin siitä ei voi koskaan parantua. Mä tulen olemaan konditionalisti lopun ikääni, mutta olen kiitollinen jokaisesta konditionaalittomasta päivästä.

Hitto, pitäis tiskata ja alkaa valmisteleen muuttoa. Kouluhommiakin pitäis tehä.

En käsitä logiikkaa, joka panee mun kännykän ennakoivan tekstinsyötön tarjoamaan sanaa "lesbon" joka jumalan kerta ku yritän kirjoittaa "kesän". "Onko sinulla suunnitelmia lesbon ajaksi?" "Tänään oli lesbon kuumin päivä." "Lesbon lapsi mä oon." ...Joka kerta.

Mutta asiaan. Tietokoneessani on mesekuppa. Tämä ei toimi junan vessaan verrattavalla varmuudella. Junan vessassapa vietinkin oivallisia hetkiä tiistai-aamuna. Olin ollut käymässä Pohjanmaalla ja maanantain olin isoveljen avovaimon kanssa Oulussa laatuajalla (vaikka etanat oli mauttomia ja bellini tarjoiltiin pillin kera ja pastan aromi toi mieleen rikkoutuneen sähkölaitteen). Tiistai-aamuna sit junaan Oulussa ja tulin huonovointiseksi. Menin vessaan, avasin pöntön kannen ja tuijottelin kylttiä jossa luki "wc:n käyttö sallittu vain junan liikkuessa", pidättelin oksua ja rukoilin että "liiku jo perkele!" Ei onnistunut. Sinnepä jäi yölliset kebabit Oulun rautatieaseman ratapihalle mahahappojeni kera. Se oli varmaan se majoneesi, koska edellisiltainen humalankaltainen olotila ei millään muotoa antanut edellytyksiä moisiin ruumiintoimintoihin. Ruumiintoiminnoistapa tuli mieleeni, että haluaisin viettää edes joskus, edes joskus edes yhden, YHDEN päivän kuulematta MITÄÄN kenenkään kanssaihmisen ruumiintoiminnoista, eritteistä tai sairauksista!

Rannalla on ollut mukavaa kesäteatteritreeneissä. Pari päivää on mennyt paidatonna ja tämänpäiväsen loppukohtaustreenin perusteella myös aivotonna. Siitä tulee hyvä pätkä. Lumikki ja seitsemän kääpiötä pyörii siis Rovaniemellä Konttisen kesäteatterilla juhannuksesta elokuun alkuun. Tulukaa vilikaseen ku tääläpäin pyörittä.

Niin ja muuten! Jos päivettävää kosteusvoidetta sisältävän purkin kyljessä lukee "soft shimmer" niin siinä on sitte muuten saatanasti glitteriä. Oon kimallellut tämän päivän ku Ruotsin Euroviisuedustajan hamonen.