IRC-Galleria

Mulla oli yksi tähänastisen elämäni ikimuistoisimmista jouluista. Aattona osa meidän asiakkaista oli pari tuntia myöhässä, joten pääsin liittymään joulupukkien kunniakkaaseen kiltaan reilun varttitunnin varoitusajalla kun "oikea" Joulupukki oli jo rientänyt seuraavalle keikalle. Kun piti leukaa alhaalla ja toisella kädellä parrasta kiinni, niin näytti siltä, että se olisi ollut muka jotenkin kiinni.

Joulupäivänä tein toistaiseksi viimeisen tonttuvuoron ja sit tulikin jo tapaninpäivä, mutta onneksi sekin meni jo. Ystäväni Mari tarvitsi autoaan Oulussa, joten ajoin sen eilen tänne. Sitten istuttiin Hemingway'sissa uusien ja vanhojen tuttujen kanssa ja juotiin viis tai kuus pulloa kuohuviiniä.

Nyt mulla katkesi ajatus kun telkkarissa on joku vosu joka deittailee kolmeakymmentä tyttöä ja poikaa isossa ja mauttomassa talossa. Aika jännää! Lähden Pohjanmaalle.

Viimeisen viikon sisällä:

-Törmäsin kävellessäni poron ahteriin.
-Suurlähettliläs kapsahti kaulaani.
-Meikkasin joka päivä.
-Nukuin keskimäärin kolme tuntia yössä.
-Autoin ulkoministeriä pukemaan haalarit päälle.
-Meinasin törmätä puuhun moottorikelkalla.
-Nujersin tappajahampurilaisaterian tukehduttamalla sen valkoiseen villaneuleeseeni.
-Poseerasin valokuvassa alasti.
-Lauloin karaokessa Aikuisen naisen.
-Olin varsin pirteä.

Yksi edellämainituista väitteistä ei pidä paikkaansa.

Mä olen jokseenkin katkera niille, jotka ovat olleet olemassa "ennenvanhaan". Tällöin ennenvanhaan ei ollut internetiä, televisiota eikä sähköä. Minullakaan ei ole internetiä eikä televisiota, sähköä sentään tulee kylpyhuoneen pistorasiaa lukuunottamatta kotini jokaisesta neljästä pistorasiasta. Tästä syystä vastustan myös ydinvoimaa. Mitä me lisäenergialla, pistorasiastahan sitä tulee lisää? (Paitsi siis kylpyhuoneeni pistorasiasta, lampusta tosin saa sähköiskun jos koskee.)

Internet on ehkä saatanasta. Olkoonkin, että ennenvanhaan on jouduttu kulkemaan kesät talvet hiihtäen kolmenkymmenen kilometrin koulumatkat ilman vasenta monoa kantaen nuorempia sisaruksia selässä sekä koulu- että kotimatkan ollessa ylämäkeä ja kansakoulussa opettaja on vain hakannut kepillä, silloin ei sentään ole tarvinnut käyttää INTERNETIÄ! Mun kännykän nettiyhteys tuli joku kuukausi sitten jotenkin mustasukkaiseksi Kahvila Kauppayhtiön inernetille, kun naitatin mun läppärin kerran sen langattoman inernethiukkasvyöhykkeen kanssa. Okei se hajos. Olin tilanteeseen lähes tyytyväinen, en mä ois muutenkaan tarvinnu nettiä kotonani. Mutta TÄNÄÄN! Tänään mietin, että mitä normaalit ihmiset yleensä tekee tiistaisin töiden jälkeen. Oon ollu vähä häkeltynyt "normaalista" päivätyöstä, olkoonkin että aina ennen töitä laitan kajalia, irtokorvat ja punaa poskiin ja punaiset ylilöysät fleecehousut joissa on vihreitä pilkkuja.

No, mä pääsin siis normaalien ihmisten aikaan töistä, ajankohtana jolloin usein olen tottunut vasta heräämään. Tulin tosi alakuloiseksi ja soitin äitille. Äiti kehotti menemään kirjastoon. Mä raahasin pyllyni kahvilaan että menenpä langattomaan verkkoon. EI TOIMI! Sitten vaihdoin ravintolaa. EI TOIMI! Kaksi mun ystävääni yritti korjata, toinen varta vasten paikalle hälytettynä mutta ei. No nyt istun tässä jonkun tämän ravintolan naapurissa asuvan henkilön suojaamatonta yhteyttä raiskaten vain kertoakseni sinulle, rakas lukijani sen, kuinka hajalle internet, siis käytännössä joku täysin aineeton ja näkymätön asia voi pienen ihmisen saada... Se on vähän niinkuin kirkko.

Ööb.

Päiväsaikaan on ollut ihan mukavaa olla tonttu. Touhu on sen verran aivotonta kaikkien syödessä samaa ennalta maksettua sapuskaa, että haasteita voi hakea samanaikaisesti pöytään kannettavien annosten määrää lisäämällä. Keittiön Esko ja Pate tosin ei arvosta ku juoksen keittiöön takaisin viiden täyden pääruoka-annoksen kanssa ja rysäytän yhden niistä lattialle ku joku olikin vienyt jo annokset kohteenani olevaan pöytään. Jälkkäripannareita kannan kaheksan annosta kerralla, mistä oon aika ylpee. Jos kantaa yheksän, niin kaks tippuu lattialle ja määrä siis putoaa seitsemään. Keittiö kiittää.

Eilen oli Tivolin henksupalaveri ja sit käytiin Gaissassa illallisella. Kuningasrapucappuccinokeitto oli hyvää, tosin maku oli hieman tunkkainen. Karitsan kasvislisukkeilla ei ollut hirveästi annettavaa muutoin toimivaan - joskaan ei kovin mielikuvituksekkaasti esillepantuun - annokseen. Jälkiruuaksi ottamani lakkakakku jollain hassuvaahdolla ja -kastikkeella oli aterian parasta antia. Punaviinistä en muista mitään.

Tänään menin kuumeessa töihin koska olen marttyyri. Huomenna on sairaslomaa. Pakko mennä kunnalliseen terveydenhoitolaitokseen hakemaan sairaslomatodistus, koska se on firman sääntö. Viimeksi mut häädettiin sieltä pois, koska ei ollut rintakipua eikä valtimoverenvuotoa.

Ainiin sinä arvoisa asiakas: Kun tarjoilija kantaa pöytääsi neljää tulikuumaa lohikeittolautasta, ÄLÄ ole ystävällinen ja tempaise yhtä lautasta tarjoilijan kädestä hänen ojentaessaan toisella kädellä yhtä annosta pöydän yli vieressäsi istuvalle daamille! Minä kyllä ojennan annoksen sinullekin. Todennäköisyys, että kaksi jäljelläolevaa annosta ovat lapsesi sylissä ja haalarinhupussa, pienenee näin ollen dramaattisesti.

Kiitos.

Kofeiini. Nikotiini.
Adrenaliini. ... Endorfiini?
Nitroglyseriini.

Mihin me joutuisimme ilman -iinejä?

Tänään oli Shakespearen koottujen teosten lehdistötilaisuus Kauppayhtiöllä. Jee! Sieltä kiirusin Mielandin uuden malliston lanseeraustilaisuuteen, joka toteutettiin performatiivisena mielenosoituksena keskustassa ja Sampokeskuksessa. Korvakseksi nähdystä vaivasta sain tooooositosi kukkean Mie-svetarin, samanmoisia eipä varmasti kuljeksi kaduilla vastaan ihan joka päivä. Tulin niin hyvälle tuulelle siitä, että ostin vielä Anttilasta halvat housut kun odottelin Jossua saapuvaksi keskustaan ku mentiin ZoomUpiin myöhäiselle lounaalle. Lounas venähti parituntiseksi osin hitaan palvelun, ja osin sen takia, että piti juoruta tosi paljo.

Just lopetettiin äsken treenit, huomisesta ja keskiviikosta tulee pitkiä päiviä oivoivoivoi mutta show on saatava esityskuntoon keskiviikkoillaksi kun kahdeksalta on ennakkonäytös, johon on tulossa vissiin ainaki parisenkymmentä katsojaa. Omg lol fak!

Eipä tullut pestyä pyykkiä tällekään päivälle. Voisiko joku tehdä sen minun puolestani? ..Pliis?

Minä olen elänyt kauan siinä uskossa, että AA-paristolla toimiva sampanjavispilä (jolla tosin voi myös vaahdottaa maitoa yhden cappucinokupposen tarpeiksi) ei ole hirveän hyödyllinen esine. No, toisaalta ei sitä sen hyödyllisemmäksi tee se, että löysin vieläkin turhemman tuotteen. Shakespearen koottujen teosten tarpeistoon nimittäin kuuluu REIÄTÖN PUMPATTAVA BARBARA! ...Siis mitä helvettiä!!?? Lavalla nähdään siis kolmen tiukoissa trikoissa koikkaroivan miehen lisäksi itsessään naurettavaa seksilelua parodioiva lelu. Joku onneton valmistaa niitäkin sarjatuotantona jossain tehtaassa. Toivottavasti edes tuntee tekevänsä tärkeää työtä. Toisaalta jos olisin uppoavassa laivassa niin tarttuisin kyllä mieluummin tiukasti Barbaran hanuriin kuin sampanjavispilään...

Eilen oli töissä koulutusta. Työpisteen järjestelyä ja valmistelua ja drinksuoppia. Rakastan koulutustapahtumia, joissa on täysin luonnollista päihtyä vähän. Sitten mentiin Anun ja Sannan luo istuskelemaan ja tytöt mietti, että missä on ihmisen kimppu kun siihen tunnutaan niin usein käyvän.

"Paremi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla." -Sanoi ensimmäistä kertaa pappia kyytissä oleva eilisen teeren poika kun kissalla pöytää pyyhki.

Että näin.

Mulle tuli ykspäivä treeneissä Café Kauppayhtiöllä sellainen hallusinaatio, että luulin piereskeleväni kontrolloimattomasti terassilta tullessani. Hätäännyin moisesta ja aloin pyörimään ympyrää, tervehdin näyttävästi tuntematonta ja kipitin takahuoneeseen. Se oli erikoista.

Pääsin eilen töistä hieman tavallista aiemmin niin vietin loppuillan luokkakavereiden kanssa. Jäin jatkoille nukkumaan kun en jaksanut aamuyöstä lähteä kotiinkaan. Heräsin kun kaveri soitti eilisiltana lupailemani maalausprojektin tiimoilta. Kävin puolitoista seinää telaamassa ja nyt koomaan teatterilla.

Väsyttää.

Kauppakeskusten avaaminen on eri hauskaa puuhaa! Voisin alkaa availemaan kauppakeskuksia enemmänkin. Tänään vain jotenkin vähän hävetti kävellä siellä kun tuntui vieläkin, että ihmiset tuijottaa, vaikka mulla ei ollutkaan enää laakeriseppelettä ja toogaa päällä. Se vähän häiritsi.

Ylväs profiilini on myös ikuistettu kauppakeskuksen tiloihin mahtipontisella rasvataharalla, kun tauolta tullessani kävelin hämmästyttävällä tilannenopeudella päin Anttilan lasiseinää. Se liukuovi oli se seuraava rako... Mutta joo. Aloin jo melkein nauttimaan siitä tunteesta, kun julkisella paikalla kävellessä joustava satiinikangas hyväilee paljaita sääriäni lipuessani pitkin käytäviä.

Nyt on keskiviikko. Hain verotoimistosta lisää verokortteja ja kylvin niitä ympäriinsä. Laitoin huvin vuoksi toiseen korttiin puolta yksikköä isomman prosentin, jos vaikka saisi palautuksia. En tajunnut taas yhtään mitään mitä se verotoimiston daami mulle selitti. Ajattelin jatkossakin luottaa intuitiooni noissa verotuksellisissa kysymyksissä.

Seuraava kirjoitus on lainattu taitelija Olli Virtaperkolta, lyhennettynä. Olen pahoillani, jos jotakuta loukkaa tekstin sisältö tai se, että julkaisen sen kyseenalaisesti omassa blogissani. Olen itse yksi näistä ihmisistä, joihin taiteilija Virtaperko kirjoituksessaan viittaa ja kyllä, se antaa ajattelemisen aihetta monessakin suhteessa:

"Evankelis-luterilainen kirkko on liikeyritys, jonka toiminnan vaikuttimena on vain tarve olla olemassa ja tuottaa (itselleen) taloudellista lisäarvoa. Kirkko ei enää aikoihin ole pystynyt tarjoamaan länsimaiselle ihmiselle sisältöä elämään, eikä se ole paljoa yrittänytkään. Vaikuttaa vahvasti siltä, että on kirkon etujen mukaista, että seurakuntalaiset ovat niin passiivisia kuin mahdollista, kunhan vain maksavat kirkollisveron kuuliaisesti. Tyypillinen kirkkoon kuuluva suomalainen on jokaisen yrityksen unelma: jatkuvasti yritykselle rahaa takova passiivinen hölmö, joka jatkaa koko elämänsä tulojensa jakamista taholle, jolta ei saa vastapalvelukseksi käytännössä mitään. Jotta kokonainen kansakunta saadan käyttäytymään näin järjettömästi, tarvitaan rituaaleja, jotka sitovat ihmisen tapakristillisyyteen. On kasteita, häitä ja hautajaisia.

Rippikoulu on nerokas keksintö! Itsestään epävarmat nuoret altistetaan pahimman laatuiselle propagandalle, jota jakavat "kivat" ja "aikuiset" isoset sekä tyypillisesti "nuorekas" nuorisopappi apulaisineen. Puhutaan vähän Jeesuksesta ja istutaan iltaa nuotion äärellä. Kaikki ovat kavereita keskenään. Mutta saako sen aikaan höveli, vanha kelpo Taivaallinen Isä vai kenties jokin muu?

Jännintä rippikoululeirillä oli tietenkin vastakkaisen sukupuolen jatkuva läsnäolo. Yhdistettynä herkkään ikäkauteen ja uskonnollisen propagandan taitavaan syöttöön, arka puberteettinen mieli yhdisti kirkon, heräävän seksualisuuden ja hyvän meiningin kompaktiksi paketiksi, jota Kaikkivaltias Isä suvereenisti pyöritti hyppysissään. Nuoren ihmisen orastavan seksuaalisuuden valjastaminen kirkollisen liturgian palvelukseen on ällistyttävän tehokas keino, kun halutaan luoda pitkäikäinen asiakassuhde jossa toinen osapuoli maksaa toiselle jatkuvasti rahaa saaden vastineeksi ei-mitään."