Kävin tänä aamuna työhöntulotarkastuksessa. Työterveyshoitaja oli itse Rouva Empatia. Istua napotin vastaanotolla täydet puolitoista tuntia rupattelemassa lähinnä niitänäitä ja siitä vierestä. Hemoglobiinikin mitattiin! Sitte kävin salilla saunassa ja hierottavana sellaisessa jättiläiskyborginaisen vaginalta näyttävässä tuolissa, joka imaisi minut hellään syleilyynsä ja alkoi leipoa mun jotain tsi-tsa-tsu-pisteitä, jotka se oli eka infrapunalla etsinyt norjasta vartalostani. Äiti huolestui, että jos se laite menee epäkuntoon, niin onko se sellaisessa paikassa, että joku kuulee avunhuutoni, koska muuten voi käydä niinku James Bondille! Päiväunten jälkeen pelonsekaisin tuntein menin teatterille. Oon perjantaihin saakka sairaslomalla keuhkoputkensarsin takia, vai mikäsenyt oli. Kokeilemalla löysin tavan puhua tosi matalalta kuuluvasti niin, ettei ääni rasittunut juuri nimeksikään.
Esityksen jälkeen istuttiin Hannun kaa iltaa ja juteltiin ja katottii Almodovarin leffa ja sit tulin himaan. Tää flunssassa olo on saanut mut tutkiskelemaan syvemmin itseäni, sisintäni ja olemukseni perimmäistä päämäärää sekä sitä, miten selvitä siitä huolimatta. Aivan erityistä itsetutkiskeluprosessia käyn läpi juuri parhaillani, kun toisessa ikkunassa latautuu Johanna ja Julia Tukiaisen yhteishaastattelu heidän uskoontulemisestaan. Miksi? Oi MIKSI?!?!