IRC-Galleria

Ulkona on kylmä. Niin kylmä että koulumatkalla kävi mielessä että jospa kuolis ja pääsis helvettiin lämmittelemään. Selvisin kuitenki perille asti. Mulla ei oo tällä viikolla yhtään tunteja. En tiiä onko se hyvä vai huono juttu. Jumitan koulussa enkä tarkene lähteä kotiin.

Huomenna Nivalaan porukoita moikkaamaan. Voivoivoi, mutsi saa pitkiksi ajoiksi aihetta mielenilmauksiin mun blondatusta tukasta ja korviksista mutta saakoon. Jostai kai senkin täytyy riemunsa repiä.

Voisikohan tänään olla se päivä kun en juo pisaraakaan alkoholia?
Tipaton tammikuun 18. päivä. Siinäpä vasta haaste nuorelle miehelle! Lähtiskö joku mun kaa Tivoliin!!?? Dorikseen??!! ...ihanmihinvaan!!!

Tivolissa oli eilen onnenbileet perjantain ja kolmannentoistapäivän kunniaksi. Tappiin astihan siellä meni. Ladnag ei jaksanu lähteä kämpilleen joten se nukku mun olkkarissa, herättii tänään puol kuudelta, piti lähteä aamukahville joka jotenkin vaivihkaa muuttui tuopiksi ja vesilasiksi Grandessa. Nyt ollaan Sinkun luona, lähdössä IrishTimesiin jonku bändin keikalle.

Olo on kummallinen. Tämä kummallisuus on muuttunut niin jokapäiväiseksi että on kokenut inflaation ja muuttunut pelkäksi oloksi.

...Ja nyt kun sain jakamattoman mielenkiintosi, tarkistat onko sulla rahaa ja kaivelet mun puhelinnumeroa esiin, niin en alakaan. HAH! Tänään oli 45min. koulua ja siitäki meinasin myöhästyä. Palveluiden markkinoinnin juttuja en jaksa tehdä, ei nyt liikaa samana päivänä ku lainasin jo äsken oppikirjanki sille kurssille.

Tänään pitää käydä suutarilla lyhennyttään koneHELSINKI vyötä, se on ehkä puoltoistametriäliian pitkä.

Eilen illalla sängyssä tunsin, että painuin alaspäin enkä tuntenut tilaa ympärilläni ollenkaan, olin mustan kuvun sisällä ja painuin vain koko ajan alaspäin. Mut se ei tuntunut pahalta. Johtui varmaan siitä jalkavoiteesta minkä sain joululahjaksi. Minusta tulee elokuussa setä.

Hirveä nälkä eikä yhtään rahaa. Tulin Marian kans Tuomakselle syömään, matkalla käytiin kattoon uutta kämppää, josta allekirjotettiin tänää vuokrasopimukset, se oli aika hieno, vanhan kerrostalon kolmannessa kerroksessa yli 90 neliötä, rempattu viimevuonna oikein vimosen päälle.

En voinut ostaa kaljaa ruokajuomaksi koska aloitin tänään hyvän elämän ja Tuomas lupas pitää siitä huolen... niin eikä mulla sitä rahaakaan ole :D

Istuin tänään ihan oikealla oppitunnillaki, päätettiin vain mennä sinne takapenkkiin notkumaan. Huomenna pyykit, huomenna siivous, huomenna tiskit, huomenna sossuun, huomenna työpaikka, huomenna muut paperityöt.

Huomisesta tulee kiireinen päivä.

Notkun Elinan ja Sinkun luona, Tuomas tuli just. Kaverit ja elämä alkaa olla kohdillaan. Pyykit pesemättä. Sisko vei imurin ja kämpällä on kamalasti pölyä. Perjantaihin asti pitää elää nollabudjetilla kun otin ja join eilen kaikki rahani. Pelimiesliike oli se.

Huonon elämän viettäminen loppui nyt. Huomenna hoidan kouluasiat, paperihommat, koitan saada töitä, vuokrasopimuskin pitäis allekirjoittaa ja nähdä uus kämppä.

Huomenna. Ei tänään.

Armeija loppui. Eilen illalla olin Pohjanhovissa siskon kanssa humpalla ja vähän oluella. Marjokin oli ja hauskaa.

Yksi ystäväni on täällä järkännyt mun elämäni valmiiksi, muutan sen ja sen kaverin kanssa kimppakämppään helmi/maaliskuussa, aika hienoa. Sisko haki loput omat kamansa tänään pois mun kämpältä. Oli kiltti kun jätti mulle pyykkikoneensa, vedenkeittimensä ja leivänpaahtimensa.

Illalla Dorikseen.

Armeija loppuu huomenna. Hämmentävää.
Oon varusmiestoimikunnan aulassa hengailemassa koska illalla on kotiutumiskonsertti jonka mä juonnan. voivoivoi. Päätin panostaa mahdollisimman vähän koko asiaan, silloin se voi mennä mahdollisimman vähän pieleen.

Huominen päivä menee aika pitkälti junassa istuessa, kotona klo 23.00, sit siskon kans baariin joka on tullu hakeen kamojaan pois mun kämpältä.

Nyt tuntuu siltä, että voisin vain hajota muutamaan isoon ja useisiin hieman pienempiin kappaleisiin ja sulaa tuohon lattialle vähä niinku T1000 ku terminaattori anto sille runtua. Väsyttää ja kiinnostaa melko hirveän vähän.

Neljän päivän kuluttua armeija on ohi ja siirryn reserviläisten kunniakkaisiin riveihin (tai niin mun veli sanoo). Hämmentävää. Varusmiestoimikunnan puheenjohtja soitti tänää ja pyys mua juontaan torstai-illan kotiutumiskonsertin jossa on joku bändi jonka nimestä ei voi tietää miten se kirjoitetaan, jotain ihqpeipejä siinä kuulemma on, ja sit on Lamourettes. Mihin kaikkeen sitä menee ittensä panemaan. No se on sit vihoviimeinen nakkihomma armeijassa.
Kokeilin äsken runkkailla korvakorua paikoilleen ettei menis umpeen tuore reikä tässä viikon aikana, joku muu saa survoo sen, itse en osannu.
Vuodenvaihde oli mainio. Syötiin ystävien kans mun lattialla ja kuunneltiin musiikkia.

Ja sitten me ryypättiin.

Tämä jo kolmatta vuorokautta jatkuva selvinpäinolo saa minut voimaan pahoin. Ehkä se menee ohi.

Rovaniemellä elämänmakuista elämää. Tuomas ja Pia tuli eilen, tehtiin kaikkea kivaa ja jätettiin huomiseksikin. Yksi kaveri tunlee viel illanpäälle, lähdetään kohta sitä vastaan juna-asemalle.
Tuomas survaisi mulle korviksen, tärisin ja inisin kuin kuoleva, vaikkei se edes sattunut. Ostin muutaman levyn ja muuta kivaa. Illanpäälle pitää ehkä johonkin kiinteistöön, jossa anniskeluravintola harjoittaa liiketoimintaansa. Tämmöinen elämä ei voi jatkua enää tammikuussa, se on päätetty!

No heräsin yksin. Ja krapulakin oli kolmanneksi pahinta astetta eli pelkäsin kuolevani, vielä vähän huonompi olo niin olisin toivonut kuolevani, ultimaattisimmalla tasollaan sitä pelkää, ettei kuolekaan.

Baarissa oli ihan sikapaljon tuttuja. Lukioaikaisia kavereita ja muita. Kaikkien kanssa en ehtinyt ees jutella kunnolla. Grilli- ja taksijonossa tuntui kestävän ikuisuus, mutta kotona oltiin jo viideltä. Mahdoton yhtälö jos oltiin Puustellissa tappiin asti, tosin en kyllä tiiä oltiinko siellä siihen asti :o