IRC-Galleria

Eilen ilmestyneessä Lapin Hetki -lehdessä oli kyllä niin kukkea kansikuva, ettei komiammasta väliä. Löytyy osoitteesta http://www.hetki.fi/verkkolehti/a/2009/08/04/ ja otsikon osoitteesta voi lukea myös koko artikkelin. Dippadai. Ihmiset on kehuneet juttua hyväksi. Tähän mennessä hämmentävin palaute on ollut puhelinsoitto tuikituntemattomalta kaappihomolta joka valitteli kotikylänsä ahdasmielisyyttä. Se ei oikein tuntunut tajuavan, etten mie aio ryhtyä kenenkään seksuaaliterapeutiksi sen takia, että mua on pyydetty lörpöttelemään omia mielipiteitäni sanomalehden kuukausiliitteeseen.

Päivätöitä jäljellä kolme päivää. Professoritonttu oli kipeänä joten mie sain kunnian pitää tonttukoulua tittelillä "Korvatunturin tonttuakatemian yliprofessuurin nuorempi viranhaltija ja piparinkoristelun didaktiikan lehtori". Se oli kolmannella kerralla kivaa. Yhdeksän esitystä jäljellä nahkahousurallatuksesta alias peikkoseikkailusta. Yhdeksäänkymmeneen verrattuna se on ihan helvetin vähä. Mun iskuporakone oli Pahassa Kurjessa kun kaveri vei sen sinne. Hienoa, että kaupungin ravintoloita voi käyttää myös omana postitoimistonaan. Ravintolasta puheenollen oltiin eilen Hannan kanssa syömässä Amarillossa. Hannan dippikastikkeesta löytyi ristipääruuvi. Khyl. Eivät ees tulleet kertomaan että mistä se oli peräisin vaikka ilmaisin syvän huoleni, että kohta saattaa keittiöstä hajota joku laite koska tää selkeesti nyt puuttuu jostaki.

Söin tänään Jacky-kinuskivanukasta. En ollu syöny sitä ikuisuuksiin. Se oli hyvää. Täytyy alkaa syömään enemmän vanukasta. Mutta vasta päiväunien jälkeen. Ja töiden. Kohta taas saa mennä ja heilahtaa. Hannan ja mun selibaattipistetilin saldo on 1-1.

Teki mieli mennä keikaroimaan hippeli paljaana parvekkeelle kun jokiristeilijä lipui editse pullollansa vyökaukkukansaa kuin Nooan Arkki ikään. En mennyt. Pahus.

Naapurin Hannan kanssa päätettiin eilen alkaa selibaattiin. Lyötiin oikein vetoa pullollisesta kuohuvaa. En oikein tiedä, toivonko Alkon reissua vaiko en.

Ainiin ja sit kysymys lomaileville suomalaisille: Miks helvetissä te lähette kesälomareissulle, jos ootte jo lähtökohtaisesti niin pahalla tuulella että tiuskitte lapsillenne ja riuhdotte itkeviä jälkeläisiänne niiden pienistä käsistä ettekä anna jäädä hetkeksi juttelemaan tontuille? Rahankäyttöhän on kesälomalla myös täysin poissuljettua. Kuule urpo: Talo EI tarjoa sinulle piparia kaupantekijäisiksi kun se hyvää hyvyyttään tarjoaa sinulle lasin glögiä! KYLLÄ, niin raadolliselta kuin se tuntuukin, Joulupukkikin on liikevoittoa tavoitteleva instituutio, riisi tonttusten puuroon ei sada taivaasta, mantelista nyt puhumattakaan!

Ne kerrat ku oon syönyt kotona viimepäivien aikana, oon syönyt melko hyvin. Niin tänäänkin. Alkoi laiskottaa siinä määrin, että taitaa päiväunet viedä voiton kuntosalireissusta ennen yön työrupeamaa. Välillä hämmästyttää, kuinka suosittua elämä edelleen onkaan valtavista kustannuksistaan huolimatta.

Ajattelin kirjoittaa tänään jotain tajunnanräjäyttävää. Sitten hoksasin, että heräsin tänäänkin, mulla on kotona lämmin Work Lamp ja Block -valaistus enkä tiedä mitä panettaisin päälle huomenna kuvauksiin plus että on iltalääkkeet ottamatta. Vaikuttaa hieman toisinnolta. Tuntuu tosi tylsältä vetää antibioottikuuri loppuun ku tuntuu jo ihan melkein kivuttomalta tuo hammas.

Ostin Ikeasta viherkasvin. Laura keksi sille nimeksi Kjell. Punniskelin myymälässä Kjellin ja toisen kasvin välillä, vaakakuppi kallistui Kjellin puoleen vasta kun hoksasin että se toinen oli muovia. Pirun aidonnäköisiä muovikukkia niillä ruotsalaisilla! Aamulla töistä tullessani olin vähän huolissani Kjellistä, koska se on juonut koko minun luona asumisensa aikana ainoastaan yhden samppanjalasillisen vettä ja on edelleen ihan kostea. Aloin jo epäilemään että Kjell on myös muovia ja mie vain en ole tajunnut sitä! :O ...Se ois vähä noloo. Melkein yhtä noloo kuin se, että olin lauantaina töihin mennessäni jäädä pinkillä skootterilla auton alle, jota ajoi noin satavuotias mummeli pullonpohjasilmälaseissaan. Ja se auto oli Lada. Siihen ei ois ollu hyvä jäädä kitumaan.

Minä haluan kesälomalla Amsterdamiin ja Tukholmaan ja Bulgariaan ja Afrikkaan ja Tampereelle ja Pariisiin ja Tallinnaan. Jotain pitää vissiin karsia.

Yks päivä mietin, että suomi on tosi ruumiinosaorientoitunut kieli mitä tulee eri huudeilla olemiseen. Laskeskelin että voi olla ainaki Merenkurkussa, niemen nokassa, sillan kupeessa, tien päässä, mörön perseessä, maan povessa, piikkinä lihassa ja jo kolmannessa polvessa perseet olalla.

Muuten mun elämään ei kuulu mitään, paitsi tuli uus hammas ja hammaslääkäri oli tyly. Ämmä ei tajunnu vissiin olevansa asiakaspalvelutyössä ku ei meinannu ees laskua kirjottaa, kyllä mie ainaki mukavat päivänjatkot toivottaisin jos veloittaisin kympin minuutilta. Nyt vejän sitte kaksia eri antibiootteja ja nyrkinkokoisia särkypillereitä huonoon oloon mikä tulee antibiooteista ja nukahtamislääkkeitä ettei lähe järki ku on kokoajan töissä ja huumeessa. Onneks tää on vaan viikon kuuri ja töissä on kivaa. Jee!

Sain tänään siskolta Design House Stockholmin Work Lamp -valaisimen. Se on HIE-NO! Mulla on kotona nyt tosi kallis ja lämmin valaistus kun on päällä ainoastaan se ja saman firman valmistama Block punaisella johdolla. Heräsin just päiväunilta, iltalääkkeet pitäis vielä napsia ja mennä peiton alle oottaan huomista, töitten jälkeen onki sit Lapin Kansan valokuvaajan kaa johonki metsään lähtö ku otetaan kuvat artikkeliin. Enkä tiiä yhtään mitä panettas päälle.

Vähäkö ootan kesälomaa. Niin ja ensviikon lauantaina meen Nannan kans häihin. Jee! En tiiä yhtään mitä sillonkaan panettas päälle.

Viikko sitten lauantaina oli ensimmäiset kolme näytöstä. Nyt niitä on takana 27. Vielä on sarkaa kynnettävänä saadaksemme kaikki vajaat sata kahlattua läpi. Välillä ollaan menty teemalla "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä." Päivät Santa Parkissa sujuu kuiten yllättävän nopeasti kun kolme päivittäistä peikkoseikkailuesitystä rytmittävät työpäivää. Tonttuja, pikkulapsia, epäasiallista radiopuhelinviestintää ja pororullia. Ilonaiheena kaverilta kesäksi vuokrattu VAALEANPUNAINEN retroskootteri. Oi se on niin hieno. Työmatkalla on kaksi kohtaa, joissa voi ajaa ylinopeutta ku on neljänkympin rajoitus ja pitkä alamäki.

Oon ollut väsymyksen takia huonovointinen, mutta suunta on parempaan päin kun päivät on alkaneet säännöllistymään ja rytmi ryömimään takaisin uomiinsa. Oon miettinyt sitä, miten paljon kangaspuihin liittyy sanontoja ja mitä tekisin elokuussa. Lomaa aion pitää hyvällä omallatunnolla ainaskin viikon! Kaverin kans mennään ehkä Norjaan tai Afrikkaan. Sain ihan uuden veljentyttären viimeviikolla. Parin viikon kuluttua ehdin ehkä käymään Pohjanmaalla sitäkin katsomassa. Tai sellaiset pienet vauvat kait on varsinaisesti kaikki aikalailla samannäköisiä, mutta lähinnä olisi mukava nähdä kummipoikaa, josta on tullut toivonmukaan ylpeä isoveli.

Lauantaina oltiin parin teatterin kaverin kans Scandicin saunalla. Poreammeesta olivat löytäneet bakteerin (kyllä, yksikössä), sitten jouduttiin menemään pienempään saunaan jossa oli yllätyssektorina alastomia espanjalaisia señoritoja. Sitte keskustelin toimittajan kanssa siitä, millaista on olla homo Rovaniemellä. Pyyhe lanteilla lasi kädessä hotellin kattoterassin aurinkotuolissa maatessa oli kauheen haasteellista olla sillai et "on tää vittu niin vaikeeta"! Sit käytiin Onnelassa, kävin sielä viimeksi Loppiaisena ja seuraavana loppiaisena vois ehkä mennä taas piipahtaan. Juoksujalkaa Tivoliin ennen valomerkkiä ja kotiin valmistautumaan sunnuntaihin ku mentiin Tivolin työkavereiden kans Vika- tai Autti- tai Vaattunkikönkäälle tai niille kaikille laskemaan koskea kumiveneellä. Sitte oli saunaa ja ravintolassa käyntiä taas. Aivan tosi hyvä viikonloppu oli jee. Rapu oli tarrata kikkeliin paljussa ja juottovasikka ja helmikananrinta oli hyvää. Jälkikäteenvain tuli mieleen että ei kait sen kanan nimi ollut Helmi!

Huomenna saa olla reipas tonttutonttunen ja ilkeä nahkahousuihin pukeutuva shamaani... Ja kuiskia asiattomuuksia radiopuhelimeen!

Jos huonoilla asioilla on tapana kasautua, niin toivottavasti myös hyvät asiat kasaantuvat. Tällaisia päiviä varmasti tarvitaan, että hyvät päivät tuntuu oikeasti hyviltä, eikä kaikki maistu aina samalta. Mulle tärkeille ihmisille on tapahtunut kamalia, oon suututtanut ihmisiä sillä, että oon pyyteettömästi yrittänyt olla avulias. Eräs henkilö haukkui mut eilisten bileiden järjestelyistä, vaikkei itse ollut edes paikalla. Myöhästyin myös töistä kun en herännyt puhelimen ääneen. Lavasteet vittuilee mulle. Hampurilainen maistui pahalta, silmät on turvoksissa itkemisestä, pää on kipeä ja mulla on kilo kiviä mikrossa. Kyllä.

Positiivista tässä on se, että Hannu on käymässä Rovaniemellä ja pitää mulle seuraa. Jäin kotiin kun se lähti kavereidensa kanssa ulos. Tarkotuksena oli mennä ajoissa nukkuun mutta tässäpä mie vielä istua napotan...

Aurinko näköjään kuiten nousi tänäänki.

Voi onnea, että mie en ole kriitikko. Jos kirjoittaisin kritiikin eilisestä oopperaesityksestä (paitsi että niinhän mie nyt teen), ei tarttis vissiin hirveesti naamaa näyttää Pohjanmaalla vähään aikaan. Ennenkuin kuitenkaan annan ymmärtää, että Joonas Kokkosen Viimeiset Kiusaukset Nivalan jäähallissa ois ollu ihan täyttä shaibaa, sanon että oli se oikeesti hyvä! Mie oon vain pirun kriittinen ja kohdistan huomioni epäoleelliseen. Ja koska en oopperasta taidemuotona hirveästi ymmärrä, on kritisointi karkean arvioni mukaan kolme ja puoli kertaa hauskempaa.

Pääosan esittäjä sortui ylinäyttelemiseen, herraa hyvää kiittäkää että se lauloi oivallisesti, koska eihän siitä muuten ois tullu lasta eikä paskaa koko kupletista. Tahatonta komiikkaa herätti se, että yhdessä kohtaa "Paavo" lauloi kävellessään ja spotti seurasi tähteä - reippaan metrin verran tämän etupuolella... Mainiota olisi, jos solistien mikit olisivat päällä repliikin (vai miksi ne niitä sanoo?) alusta alkaen. Kuoron hurmokselliset tyrkyt (joita ei onneksi ollut montaa) olivat kiusallisen huonoja, samoin sinänsä oivaltavien videoprojisointien toteutukset. Jos pitää saaha lavalle ISO maisema, sitä voi myös kuvata ISOSTI eikä niin, että kuvataan yhestä kohtaa metsää, ja sitte monistetaan se sama kuva neljään eri tykkiin. Välillä lavalla siis paistoi puiden lomasta neljä aurinkoa. Hohhoijaa...

Suurimman (sanan useammassa merkityksessä) naisroolin laulanut daami oli erinomaisen oivallinen. Paikat oli pudota hampaista kun kirkaistiin oikein kimakasti ja parhaillaan kuorosovituksetkin saivat sisäelimet hytkymään. Vihoviimeiseen virteen olisin halunnu paljo enempi lissää volyymia, jotta kaltaisiltani ihmisiltä - jotka eivät suhtaudu teokseen hengellisesti latautuneesti - otetaan luulot ja taju pois silkalla mätöllä. Tykkään nimittäin poistua taide-elämyksestä fiiliksellä "mikä v***u muhun iski!?" Nyt harmitti lähinnä se että kaupat oli menny kiinni eikä saanu enää karkkia.

Tää päivä on menny sukuloidessa. Kävin varalta Alkosta ostamassa pullon Chileläistä jos alkaa jotenki tuntumaan kauhean raskaalta tämä elo vielä illan mittaan.

Tällä hetkellä en oikein osaa kuvitella ärsyttävämpää fraasia kuin "Älä laita itseäs liian lujille!" Mutsi sanoo ton JOKA yhteydessä. Viimeksi äsken kun kerroin meneväni kummipojan kanssa leikkimään vasta hetken kuluttua koska järjestän nyt ensi sunnuntaille läksiäisjuhlia.

AAAARGH! Kiukuttaa! ...Kyllähän mie vuorokauden kestinki ihan kiitettävästi!

Lauantaina olin iloinen avoimien ovien päivänä, kun lapset tuli niin helposti tosi onnelliseksi. Tarvitsi vain sanoa PÖÖ ja sitten vähä hymyillä päälle. Yöllä töissä väsytti, aloitin loman jalosti jaloviinasnapsilla (tai kahdella) ja oluella. Sitten Ee ajoi Rovaniemelle mua heippaamaan ja käytiin syömässä ja kinasteltiin kaikesta ja katottiin leffoja ja nukuttiin pitkät päikkärit. Aamulla lähettiin ajamaan Pohjanmaalle. Kemissä vaihettiin kuskia, rengaspaineet jäi tarkistamatta ja take-awayt katolle. Ne kuppien kannet ei edes maadu, mistä tuli vähä huono omatunto. Onneksi en sentään tankannu bensaa kun se oli diesel Golf plus automatic dippadai trallallaa.

Musta oli ehkä hauskinta koko keväänä viiä eksä isille ja äitille syömään voileipiä. Kyllähän niitä nykyisiä ja tulevia ehtii, mutta mie toinki entisen. Jee. Sit Ee lähti ajaan etelään ja heitti mut matkalla isoveljen luo. Pelasin kummipojan kaa krokettia sen keksimillä värisäännöillä, sit lajiteltiin eläinfiguureita a i k a m o n e e n eri järjestykseen ja nukahettiin sohvalle kesken Smurffien. Unirytmi on sekaisin koska kello on puoli kymmenen ja tekee mieli mennä nukkumaan. Normaalisti herään päiväunilta tähän aikaan.

Mie olen huono sietämään sitä, että osaamistani yhtään missään asiassa aliarvioidaan. Kun tarjoan puna- ja valkoviinä, ei tarvitse osoittaa sormella sitä lasia mihin se kuuluu kaataa. MIE JUMALAUTA EROTAN PUNAVIINILASIN VALKOVIINILASISTA! Riemua voi töissä tietysti aina repiä niistä, jotka ei erota. Ne on just niitä ihmisiä jotka "auttavat" tajoilijoita pinoamalla astioita päällekäin, jolloin niitä on mahdotonta kerätä pöydistä fiksusti pois.

"Siihenkö sinä sitä kaajoit?" -tuhahtaa viiksiensä alta herrasmies joka ottaa punaviiniä, mutta vetää pöydän reunalle "avuliaasti" valkkarilasin ja mie kurotan tyynesti sen yli ja kaadan litkut sinne mihin pitääki.

"Eihän täälä voi syyä ku pittää seisua!" -mutisee tuo seurapiirien Shakespeare coctail-tilaisuudessa. Juuri sen takia lautasten reunassa on pidike viinilasille. Sinä tosin pidät siinä PEUKALOASI koska et omaa edes sen vertaa käytöstapoja, että vilkaisisit mitä muut tekevät ja matki perässä. Ja viinilasejakin on kädessäsi kaksi, koska se on ILMAISTA ja saattaa loppua koska tahansa.

"Missä on kahavi!? -huutaa mies välittömästi saatuaan jälkiruokalautasen käteen, johon buffasta piti tietenkin haalia kaikkea niin paljon, että osa tippuu lattialle. Miestä se ei harmita, sillä "onhan täälä piikoja!". Niin ja sitäpaitsi kahvi ja avec tulevat yleensä jälkiruuan jälkeen!... Noh samapa tuo, jos tahdot kahvia nyt heti niin kahvibuffa on muuten ihan selkäsi takana.

"Onko tämä valkoviiniä?" KYLLÄ! Viinibuffassa punaviinien vieressä olevissa laseissa oleva kusenvärinen neste todellakin ON valkoviiniä urpo!

Muuten oli kyllä oikein mukava työkeikka. Kotimatkalla murhattiin pupu. Pupu hajosi kappaleiksi, mutta niin hajosi kyllä auton etumaski ja jäähdytinki. Vielä ku olis matkaviestin ollu pelikunnossa niin oisin ehtinyt tänäänki töihin, mutta aina ei voi onnistua. Osasyynä horrokseen oli ehkä myös se, että valvoin 45 tuntia putkeen ja tein sinä aikana neljä työvuoroa neljässä eri paikassa.