En sitten pääse sille vuodokauden mittaisellekaan lomalle. Totesin ettei siinä oo mitään järkee, varsinkaan ku kummipoika ei ees oo kotona kun ovat reissussa. Eikä mulla oikeasti ees ois ollut vapaata silloinkaan. En jaksa istua puolta vuorokautta junassa sen takia, että kävisin vanhempien luona nukkumassa yhen yön.
Vähän masentaa kun seuraavan kerran mulla on vapaata näillänäkymin tammikuun lopulla tai helmikuun alussa. Kokkasin eilen taas Eikan Salaisia Herkkuleipiä ja kykyäni reagoida palovaroittimeen hämmästeltiin.
Mä olen kauhean väsynyt. Oon tavannut uusia ihmisiä, se piristi.