Muistuu mieleen ajat joist voin enää nähdä vaan unii
pystynkö näit polkui enää sun kanssa kulkemaan
Et oo enää se jonka sillon opin tuntemaan
sadat ajatukset päässä mielen puuduttaa
Turhauttava voimattomuus saman mielen suututtaa
nielen karvaan totuuden, mutta koen katkeruutta
Mikä voi näin ihmismielen rakennetta muuttaa
tuntemattomat on näköjään nää tiet meidän kohtalon.