IRC-Galleria

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kirjoittanut mitään hienoa. Hienot tekstit jäivät kesään. Kesään jolloin aurinko paistoi ja linnut lauloivat.

Lauloin tänään Jason Mrazia kävellessäni siskoni kanssa bussipysäkiltä kotiin. Kotiin, jossa odotti valtava kasa halkoja pinottavaksi. Pinottavaksi täydellisen ympyräisiin kekoihin. Kekoihin, joissa sateen kastamat puut kuivuisivat. Kuivuisivat meitä lämmittääkseen.

'Lämmin' ei ole adjektiivi, jolla kuvata ulkona, terassilla seisovaa limonadipulloani. Limonadipulloani, jonka olen merkinnyt omakseni punaisella helminauhalla. Helminauhalla, joka välillä on ranteessani, välillä hiuksissani.

Hiuksissani, jotka kihartuivat tänään. Tänään kun oli niin kostea ilma. Ilma, jolle ei mitään mahda edes puoli pulloa hiuskiinnettä.

Hairspray on elokuva, jonka ostimme tänään sateisesta Turusta. Turusta, jossa syttyivät joulukadun valot.

Valot, joita me lähdimme varta vasten katsomaan. Katsominen kuitenkin unohtui. Unohtui ja muistui mieleen vasta puoli matkassa kotiin.

Kotiin, jossa Zac Efron valtasi pian ruudun.

JAMES BLUNT + YSTÄVÄNPÄIVÄ + MEERIIHANA + OMA SHERLOKKI IDANI = IHANAA

Tänään siivosin vaatekaappini, vaihdoin lakanat, leivoin mustikkamuffineja, joista ensin kyllä unohtui mustikat, ja sitten meni sähköt.

Pidin tästä päivästä.

Jason Mraz on kiva.

Luin juuri Pienen Suklaapuodin loppuun.

En enää ikinä lue kirjoja, joista tehdyn elokuvan olen nähnyt. Tulisin siitä vain surulliseksi.

Sillä kirjassa Vianne ja Roux eivät eläneetkään elämäänsä yhdessä.

Rikon taas joitain oikeuksia.

Munya on ihana.

Minä olen yleisesti ottaen hyvin onnellinen, oli vuodenaika mikä tahansa, mutta kun kalenterissa siirrytään kohti joulukuuta - herranenaika miten onnelliseksi tulenkaan. Minä haluan joulun.

Haluan joulun, jotta voin kuunnella joululauluja ilman epäileviä katseita selkäni takana.
Haluan joulun, jotta voisin polttaa entistä enemmän kynttilöitä.
Haluan joulun, jotta voisin ripustaa kattooni joulupalloja.
Haluan joulun, jotta Meeri tulisi pian tänne.

Yhyy, en saisi hehkuttaa joulua liikaa. Nyt on lokakuu.

Haluaisin myös ympärilleni uusia ihmisiä - välillä tuntuu, että samat ihmiset olisivat pyörineet mun ympärilläni jo tuhat vuotta. MSN:ssäni on 11 osoitetta. Niistäkin kaksi kuuluu Meerille ja kaksi Teealle. NYYH.

_______________________________________________________________________________
ps. Olen taas olettanut ihmisistä jotakin, mitä minun ei olisi pitänyt olettaa. Olen pitänyt oletuksiani täysin oikeina ja elänyt siis täysillä niiden mukaan. Yritän korjata asian ja miettiä asioita näiden ihmisten kannalta.

Löysin vanhoja yläasteen aineita :]. Tämä on kivoin.

Se luulee, ettei kukaan välitä siitä. Se luulee, ettei kukaan rakasta sitä. Aina iltaisin se toivoo olevansa väärässä, mutta heti aamulla se ajatus täyttää mielen. Ei kukaan välitä. Ei kukaan rakasta. Ei sillä tietyllä tavalla. Mutta se on väärässä.

Se toinen luulee, ettei kukaan välitä siitä. Se toinen luulee, ettei kukaan rakasta sitä. Aina iltaisin se toinen toivoo, että se olisi väärässä, mutta heti aamulla se ajatus täyttää mielen. Ei kukaan välitä. Ei kukaan rakasta. Ei sillä tietyllä tavalla. Mutta se on väärässä.

Se ja se toinen ovat aina olleet ne. Ne ovat katselleet toisiaan monet iltapäivät Kulmakahvilassa ja syöneet joka kerta samat leivokset. Unelmoineet katsellessaan toisiaan silmiin. Kulkeneet kaupungin
katuja ja nauraneet yhdessä aivan turhia asioita. Ne ovat jutelleet kymmeniä pitkiä keskusteluja ja toisinaan vain istuneet vierekkäin ja olleet hiljaa. Ne ovat jakaneet keskenään arimmatkin salaisuutensa. Niiden puhelimissa toisen nimen edessä on kaksi a-kirjainta.

Silti kukaan ei tiedä, mitä niiden välillä oikeasti on. Ei ne tiedä sitä itsekään. Jos se toinen saisi päättää, ne olisivat aina yhdessä ja rakastaisivat. Jos taas se toinen saisi päättää, ne olisivat aina yhdessä ja rakastaisivat. Ne eivät uskalla kertoa ajatuksistaan toisilleen. Se toinen pelkää, että se toinen ei ajattelesikaan samoin. Ja kertoessaan ajatuksistaan sille toiselle, se toinen pelästyisi ja lähtisi. Ja se toinen ajattelee ihan samalla tavalla, menettävänsä sen toisen.

Sitten eräänä iltapäivänä ne ovat taas Kulmakahvilassa. Ne syövät niitä samoja leivoksia kuin aina ennenkin. Ne katselevat taas toisiaan silmiin, ja molempien tekisi taas kerran mieli avata suunsa ja kertoa, mitä oikeasti ajattelee: Kertoa sille maailman ihanimmalle ihmisille, kuinka paljon siitä välittää. Sen se toinen haluaisi tehdä. Ja se toinen haluaisi tehdä ihan saman.

Mutta kumpikaan ei ole uskaltanut. Ei ennen tätä iltapäivää Kulmakahvilassa. Tänään on muutenkin erilaista kuin eilen ja kaikkina edellisinä iltapäivinä. Tänään on se iltapäivä, jolloin kenelläkään ei ole enää ulkotakkia päällä. Tänään on se iltapäivä, jolloin jokainen ihminen huomaa kevään todella olevan taas täällä. Tänään on se iltapäivä, jolloin miehet valtaavat kukkakaupat ostaakseen mielitietyilleen kaupungin kauneimmat kukkaset.

Tänään on se iltapäivä, jolloin se ja se toinen avaavat yhtä aikaa suunsa ja haluavat tietää, onko se toinen tietoinen siitä, kuinka paljon se toinen sitä rakastaa. Tänään on se iltapäivä, jolloin siitä ja siitä toisesta tuli ne. Sillä tietyllä tavalla.

Ja kaiken sen kauniin ja ihanan lisäksi, tänään on se iltapäivä jolloin kadut ovat kuviat. Tänään on todella se iltapäivä.

(10)

Minä olen hyvin onnellinen.