IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=QAnJvlX6Wq0 antti on aaws

tänä vuonna ei olla edes juhannuksessa kun haluan jo syksyn hah.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

http://open.spotify.com/track/5rG2ZUArIjdVTe6enpZlw7
tai
http://www.youtube.com/watch?v=RXZdCat34OI

Anna Puun 26. toukokuuta ilmestynyt levy on hieno.

Korviini kantautuu toinen toistaan kauniimpia lauluja elämästä. Niissä ollaan yksin, mutta ympärillä on silti ihmisiä. Niissä ollaan kuin pieni kukinto satojen muiden vieressä. Tiedättekö sen tunteen, toisten ympäröimänä, mutta silti yksin. Minä muistan vielä sen tunteen niiltä ajoilta kun en ollut löytänyt ystäviäni kukkaniityn toiselta laidalta. Anna laulaa kappaleissaan siitä matkasta sinne niityn toiselle laidalle - tiedämme molemmat, että se matka on pitkä.

Minulle nämä laulut kertovat myös vapauden kaipuusta. Normaalisti vapaudeksi kutsuttu tunne on kuitenkin muuttunut tietoisuudeksi siitä, että kaipaa turvaa. Toista ihmistä. Maata jalkojensa alle. Vapaus ei olekaan enää vapaana taivaan lintuja lentämistä vaan turvallisesti langalla istumista, maailman näkee kyllä sieltäkin. Ehkä juuri tämä havainto on saanut minut pitämään tästä levystä niin kovin paljon; sekin tuntuu niin omalta ajatukselta.

Puun levyssä on aistittavissa myös jotain samaa kuin vanhoissa autoissa. Vanhat autot kun ovat sellaisia, että niistä tunnistaa jo kaukaa minkä merkkisiä ja mallisia ne ovat - aivan kuten Annan äänen ja kappaleet. Nämä eivät voisi kuulua kenellekään muulle.

Uudet autot - ne koopit ja petet - ovat toki kivoja uusimpine teknisine saavutuksine ja sarjatyönä valmistettuine kuorineen, mutta kukaan ei voi väittää etteikö niistä puuttuisi sitä vanhan ajan hienoa maailmaa.

Olen niin kauhean onnellinen, että vihdoin on julkaistu suomenkielinen albumi, jonka voin huoletta rinnastaa vanhoihin autoihin.

kaksitoista ihanan pitkää minuuttia aikaa kirjoittaa kuinka ihanaa oli äsken kävellä kovin kovassa tuulessa hauskoilla kengillä kirjastoon.

11 minuuttia enää jäljellä koneaikaani. aion käyttää sen hyvin. kaiken ajan vain onnellisuuteni jakamiseen ystävilleni.

10 minuuttia - eilen illalla kun avasin huoneeni ikkunan, tuuli kovaa. kovin kovin kovaa. tuntui syksyltä kun oli niin pimeääkin. viimeisen meille johtavan katuvalon valo ei ylettynyt ikkunani alle (9 minuuttia) vaan olin yksin pimeyden ja sateen kanssa. sade tuoksui kauniille.

8 minuuttia vielä. eilen tuntui siis syksyltä. sitten aloin kaipaamaan syyskuukausia. koulua, ystäviä, sadetta, ilmestyviä nuottikirjoja ja viimeisiä hetkiä skootterilla ajoon. silloin saa pukeutua kivoihin vaatteisiin ja maailmassa on paljon enemmän asioita (7 minuuttia) rakastettaviksi.

kuka vielä ihmettelee miksi kaipaan syksyä? kesä on ehkä hienoa aikaa ja toiset pitävät vapauttaan ihmeellisenä. mutta (6 minuuttia) minä tunnen itseni enemmän minuksi kun tietää että aamulla täytyy taas lähteä kouluun, kylmän ja pimeän maailman läpi tietenkin.

5 minuuttia

4 minuuttia

3 minuuttia

2 minuuttia

nyt olen vain hiljaa ja katson ulos kun puut heiluvat kauniisti. joku haluaa tähän, tuolla se muka piileskelee hyllyn takana. olen ihan varma että kun mun piponi tupsu siirtyy turvallisesti alakertaan, sen kaksitoista minuuttinen on alkanut kauan aikaa sitten (kokemusta löytyy ahah)

1 minuutti

en enää tiedä mitä sanoa.

ehkä että rakastan maailmaa.

syksy tule jo.

minulle kuuluu hyvää.

facebook on vienyt sydämeni ja riistänyt päiväkirjamerkintäni teiltä.

alexander tulisi suomeen mutten kai pääse sinne kun sitä edeltävänä päivänä on meerin (aaw) rippijuhlat ja aion kyllä kiusata niitten perhettä sunnuntaihin saakka. joten alexander saa jäädä.

löysin tänään superkivan nuotin kun laitoin googleen vaan että "nice songs to sing". sitten olin ihan VOUU ja olin onnellinen kun maailmassa on niin helppoa löytää nuotteja ja kappaleita rakastettaviksi.

olin viikonloppuna vanhoja autoja ja vaunuja katsomassa (kts. kuva).

sitten olin mummin luona ja ne oli ihan kamalan ihmeissään kun löysin isän puhelimella kaiken tiedon mitä ne halus: "niin asusko se timo soini täällä vammalassa?" "hmm ei, sillä on kesämökki täällä." tunsin itteni kovin viisaaksi.

viimeiset kaksi päivää olen lukenut taas pitkästä aikaa ircquottei ja nauranut ihan kamalasti.

tänään olin salossa iltatorilla: hieno paita kaksi euroa, tän vuoden suosikit euro kakskyt senttiä, ylpeys ja ennakkoluulo-dvd kaksi euroa. ja sipille toin kolme tintti-dvdtä (kuusi euroa).

ja isä osti mulle metrilakua paljon nam. ja sitten söi ne ite melkeen kaikki yhyy.

nyt mulla on monta leffaa ostettuna muttei katsottuna. tuo minkä tänään ostin, corpse bride ja reign over me. vielä mä ehdin.

ensi viikolla aion sivistää itseäni jotenkin, menen vaikka sinne taidemuseon yleisöopastuskierrokselle. ah se ois niin kivaa kyllä.

ja mun täytys pikkuhiljaa alkaa väsäämään meerin lahjaa. tulee muuten kiire :[.

heippa sitten,

jemina

ps. hapankorput loppu

johanna ja tia aaaw

historian kesäkurssi on tajuton. en edes ole tajunnut miten paljon historiaa joihinkin paikkoihin voi liittyä.

valitettavasti kamera jäi tänään kotiin. jouduin penkomaan vanhoja kansioita saadakseni kuvaan tuomiokirkon.

muut lähti sieltä yhdestä museosta kotiin paljon meitä aiemmin. me jämähdettiin sinne keskiaikaosastolla rakentamaan pikkutiilistä muuria keskiaikaiseen tyyliin ja seuraava puolituntinen meni kettupelin kanssa.

johanna ja tia on kivoja.

ja hesen ranskalaiset.

Lisäksi:

ulkona on lämmin
söimme uusia perunoita
siellä sai täydellisiä kuvia
löysin nuotit viimein Apogolizeen
huomenna ehkä herään aikaisin ja lähden kirpparille
ensi viikolla on se ihanuus, hissan kesäkurssi
tulen siis sivistymään hieman taas
yhden ihanuuden rippijuhlat lähestyy


vouu en ehkä enää sittenkään halua takaisin kouluun vielä. mutta kyllä varmaan juhannukseen mennessä kyllästyyy.

kukaan ei ikinä kommentoi yhtään mitään mihinkään mitä kirjoitan/kuvaan.

siirryn pian täysaikaisesti harhakuvaan :( !

http://www.harhakuva.org/view/134175 (hieman isompana)

Tuntuu epätodelliselta olla kesälomalla muutaman päivän kuluttua kun on ehtinyt taas kerran tuudittautua turvalliseen rytmiin, ihmisiin ja oppimiseen.

Mutta saanpahan kuvata ja syödä jäätelöä koko kesän.

Ja Meerin rippijuhlat odottaa. Ja kesäyliopisto hyvin todennäköisesti. En ole edelleenkään luovuttanut Provinssiajatustakaan. Ja haluan opetella jonkun pianokappaleen kerrankin hyvin, täytyy vaan löytää hyvä opeteltava.

Anna Puun levy on tajuton.

Moi.