IRC-Galleria

koko päivän höhöö

ja minä olen ollut hyvin onnellinen

enää 25 yötä niin koulu alkaa

sitten alkaa vihdoin arki

inhoan tätä
ettei ole mitään
ketään
missään

eilen katsoin kaksi tuntia knocked upin extroja
sitten laitoin sipille ja itelleni ruokaa
sitten katsoin vielä tunnin niitä extroja
sitten katsoin 8 päivää ensi-iltaan
sitten olikin jo huippumallien vuoro
sitten katsoin greyn anatomian
sitten kauhukeittiön
sitten ex listin
sitten datasin
sitten suljin koneen
virkkasin pipoa syksyksi
kuuntelin antti tuiskun joululauluja
pimeässä

pelkkä tuikku valaisemassa
meerin antamassa tuikkukipossa

sataa
minä pidän sateesta

syksyllä aion mennä kirjoituskurssille
ja myös valokuvausjuttuun jos vaan löydän semmoisen jostain
vimmasta ehkä
en tiedä

syksyllä aion myös saada uusia ystäviä
en tiedä keistä
mutta aion kuitenkin

i'm singin' in the rain
(cullumin versio voi luoja rakastan sen ääntä)

tykkäispä joku maailmasta

tänään pakkasin tavaroitani ja kuuntelin jamie cullumia

sillä hetkellä kun päätin katsella ulos ikkunastani ja alkoi sataa

ja aivan sekunti ennen sadetta huoneen oli täyttänyt jamien ääni

"i'm singin' in the rain"

olin ihan vouu

onnellisuus

nyt tiedän mitä onnellisuus on

onnellisuus
onnellisuus
onnellisuus

ihan pieni asia
ihan pieni asia
ihan pieni asia

i'm singin' in the rain
singin' in the rain
in the rain
the rain
rain

sade
sade
sade

höst
höst
höst

sade

i'm singin' in the rain

mutta voi luoja kuinka onnellinen voi ihminen olla nähdessään katulamppujen syttyvän hiljaa rypsipeltojen päälle ja luonnossa kaikki on hiljaa kameran suljinta lukuunottamatta

48 kpl

kuulin muutaman biisin ruissista eilen puhelimessa.

näin kymmeniä kuvia siitä ihanuudesta.

luin satoja muistoja siitä täydellisyydestä.

kiitos ja hyvästi the crash.

kiitos että autoitte mua kun vaan tarttesin.

kiitos että olitte mukana suruissa ja myös kyllä monissa iloissa !

Fridan silmiin koskee. Lääkärit peittelevät huoltaan, mutta pelko Fridassa pääsee kasvamaan mahdottoman kokoiseksi. Pakomatka Eurooppaan saa alkaa; Frida lähtee pakoon silmiään, yksinäisyyttään, äidin ja isän tilannetta. Itseään. Tarvitaan vain vähän säästöjä, junalippu ja hyvästit äidin kanssa.

Firenzeen päästyään Frida törmää kirjan takakannen mukaan ''todelliseen taidenörttiin, 19-vuotiaaseen Jakobiin, joka myös on suunnitellut oman taidematkansa". Omasta mielestäni Fridan taidematka alkaa kyllä vasta Firenzessä ensin ihastuksen herättämänä - myöhemmin aitona mielenkiintona; ei kuitenkaan vielä Norjassa, josta hän lähtee ensisijaisesti pakomatkalle.

Jakobin ja Fridan mukana lukija kuitenkin pääsee mukaan kupliviin keskusteluihin, joiden mukana tullaan käsitelleeksi koko taidehistorian päätapahtumat, -nimet ja -kaudet. Hauskalla, oikeasti kiinnostavalla tavalla, historian ja kuvaamataidon kurssit saavat vihdoin jotain taakseen. Aivan kuten Gaarderin Sofian maailma avasi aikoinaan kiinnostukseni filosofiaan, tämä kirja haluaa minun tietävän lisää taiteesta.

Sokeutuvan tytön matkakertomus ja kahden ihmisen erilainen rakkaustarina, joka antoi kerrankin luvan jännittää loppuun asti.

Minulle kuitenkin ensisijaisesti taidehistorian vaiheista kertova innostava romaani, joka sai minut ymmärtämään entistä syvemmin, että taulujen takana on tosiaankin muutakin kuin kangas.

(tai olihan se loppu nyt ihan kamalan suloinen)

Bjørn Sortland
Silmätyksin
ISBN 978-951-0-32662-6